Minun polkuni kirkkomuusikoksi
Kipinä urkujen ääreltä syttyi nuoruudessa ja kantaa yhä – laulun, soiton ja kuorojohtamisen ilo täyttää kanttori Jukka Hassisen elämän.
Teksti Jukka Hassinen kuvat arkisto
Sain kipinän kanttorin työhön 15-vuotiaana, kun kotiseurakuntani Rääkkylän kanttori Annikki Logrén pyysi minua tuuraajakseen kesälomansa ajaksi. Ihastuin urkujen laulavaan ääneen ja kauniin puukirkon akustiikkaan. Ajattelin, että kanttorin ammatti voisi olla minulle sopiva ja mielekäs.
Teologian opinnot ja ekumeeninen liike
Lukion jälkeen en tullut heti valituksi kanttoriopintoihin, joten aloitin teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Opiskeluvuosina kiinnostuin ekumeenisesta liikkeestä. Teologian opintojen ohessa lauloin ortodoksisen opiskelijaliiton kuorossa ja osallistuin itäisen kirkon liturgioihin. Tämä harrastus huipentui vierailuun Leningradissa 1980-luvun lopulla. Kaupunki teki lähtemättömän vaikutuksen: Nevsky Prospektin harmaat talot ja leveät, lähes autottomat kadut kertoivat ajastaan. Jonot kaupoissa olivat pitkiä, ja hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Kun vierailin uudelleen Pietarissa vuonna 1994, kaupungin värikäs muutos oli silmiinpistävä – talot hehkuivat uusissa sävyissään, ja kadut olivat täynnä autoja ja ihmisiä.
Tie Sibelius-Akatemiaan
Vuonna 1987 aloitin kirkkomusiikin opinnot Helsingin Sibelius-Akatemiassa. Aluksi yritin saattaa teologian opintoni päätökseen kirkkomusiikin rinnalla, mutta pian huomasin, että minun oli keskityttävä musiikkiin. Sibelius-Akatemiassa taitavat opettajat ja innostava ilmapiiri kannustivat työskentelemään tavoitteellisesti. Valmistuin musiikin maisteriksi vuonna 1994 ja suoritin urkujensoiton A-kurssitutkinnon vuonna 1998.
Urkujen viehätys vei minut harjoittelun pariin, ja vähitellen myös Bachin suuret teokset ilmaantuivat nuottitelineelle. Harjoittelin urkujensoittoa muun muassa katolisessa kirkossa, jossa myös toimin messuissa urkurina ja lauloin gregoriaanisia lauluja kuorossa. Katolinen perinne on sittemmin vaikuttanut perheeseemme monin tavoin: lapsemme ovat käyneet Katolisten sisarten leikkikoulua Jyväskylässä, ja osana Lapuan hiippakunnan ekumeenista delegaatiota Roomassa sain kanttorina vastata jumalanpalvelusmusiikista yhdessä Cantinovum-kuoron kanssa.
Seurakunnan rukous ja musiikki voivat lohduttaa surun keskellä.
Ensimmäinen työpaikkani Helsingin Hietaniemen hautausmaan kanttorina 1990-luvun puolivälissä oli merkityksellinen. Sain kokea, miten seurakunnan rukous ja musiikki voivat lohduttaa surun keskellä. Vuosituhannen vaihteessa minut valittiin Jyväskylän seurakunnan kanttoriksi, ja otin vastaan myös Lapuan hiippakuntakanttorin määräaikaisen sivutoimen.
Kohtaamisia erilaisten seurakuntien ja ihmisten kanssa
Jyväskylän ja Lapuan hiippakunnan työtehtävät ovat tuoneet minut kosketuksiin hyvin erilaisten seurakuntien kanssa: suurten seurakuntien monitasoisista rakenteista pieniin maalaisseurakuntiin, joissa muutaman työntekijän yhteisöllisyys on kaiken perusta. Vuosien aikana olen nähnyt, miten eri herätysliikkeet ovat muokanneet kirkkomme identiteettiä ja tuoneet sille erityistä merkitystä suomalaisessa kulttuurissa. Työssäni pyrin yhdistämään ihmisiä kutsumalla heitä mukaan tekemään musiikkia yhdessä – erityisesti Taulumäen kirkon jumalanpalveluksissa.
Laulamisesta on tullut minulle entistä tärkeämpää, ja se on rakas osa työtäni. Nautin yhteistyöstä kuorojen, kuorolaisten ja koululaisten kanssa. Uskonnonvapauslain uudistamisen jälkeen sain vuonna 2003 olla mukana kehittämässä koulun ja seurakunnan välistä yhteistyötä Jyväskylässä. Säännölliset keskustelut koulujen ja seurakunnan välillä ovat synnyttäneet hienoja tuloksia: esimerkiksi kanttorien virsilaulutunnit 2.–3.-luokkalaisille ovat nyt osa yleissivistävää opetusta. Pyrimme siihen, että neljäsluokkalaiset osaavat virsiä ja voivat osallistua vuosittain järjestettävään virsilaulutapahtumaan Taulumäen kirkossa. Kuluneena vuonna tapahtumaan osallistui reilut 1000 nuorta.
Olen pitänyt tärkeänä, että seurakunnan musiikkitoiminnassa on mukana monenlaisia musiikin osaajia. Varhaisiän musiikkikasvattajat, kanttorit ja muusikot tuovat oman erityisosaamisensa rikastuttamaan kokonaisuutta. Tämä vaatii myös henkilöstöjohtamista: Jyväskylässä tarpeeseen vastaavat nykyään musiikin asiantuntija ja kanttoritiimien esihenkilöt.
Työ kanttorina on monipuolista ja antoisaa – matka, joka yhdistää musiikin ja seurakuntayhteisön elämän rikkaudet.
Kirjoittaja on Suomen Kanttori-urkuriliiton Vuoden kanttori 2024.
