Minä olen…
Kutsut ovat kuljettaneet äänentoiston parista autoalalle, lastensuojeluun ja takaisin kirkon työhön. Moneen kutsuun on vastattu ja monta on jäänyt väliin. Kutsu toi myös KNT:n puheenjohtajaksi. Mihin seuraava kutsu kuljettaa?
Teksti Henri Mäki-Kahma
Minä olen KNT:n uusi puheenjohtaja Henri Mäki-Kahma. Näillä sanoilla olen vuodenvaihteen jälkeen aloittanut useamman keskustelun, kun tilanne on sitä vaatinut tai ollut siihen otollinen. Kukas minä sitten oikein olenkaan? Diakonian ja kasvatuksen päivillä puhuttiin kolmesta eri mallista, jolla ihminen elämässään toimii. Oli kokeilija, pohtija ja sitten olin minä: odottaja. Koen, että johdatus on tähän pisteeseen minut tuonut, osaksi odottamisen kautta.
Tietyt määreet elämässä ovat pysyneet uskon ja epäilyksen lisäksi. Siitä lähtien kun lapsena kuulin C-kasetilta Van Halenin ja Gary Mooren tuotoksia, oli kaupat tehty, musiikki on pysynyt ja pysyy. Viime viikonloppuna streamattiin Kuopion nuorisokanttori Jarkko Maukosen kanssa NSV 2025 -maraton. Huomasin että sormenpääni alkoi muuttua hopean värisiksi viiden tunnin kohdalla. Aika kaukana ollaan esikuvieni tuotoksista, eli aika paljon tässä välissä on tapahtunut. Mitäs siinä sitten on tapahtunut?
Koen, että johdatus on tähän pisteeseen minut tuonut, osaksi odottamisen kautta.
Musiikki johdatti minut Seinäjoelta Poriin Konservatorioon, josta alkoi ammattimainen äänentoiston parissa työskentely kutsun saattelemana, yrittäjänä toimiminen oli kova koulu parikymppiselle, mutta paljon olen saanut siitä mukaani. Ala johdatti minut myös autoalalle, kutsun saattelemana. Missään en ole tehnyt niin tehokkaasti sielunhoitoa kuin työskennellessäni taksinkuljettajana.
Kaiken tämän rinnalla kulki seurakuntanuoren urapolku rippikoulusta kesätöihin. Tämä yhteys aiheutti puolihuolimattoman kysymyksen kyydissä olleelle entiselle nuorisotyönohjaajalleni ajaessani taksia: ”Mitähän sitä tekis isona?”, johon hän vastasi: ”Lähde Järvenpäähän opiskelemaan Diakiin ja tuu kirkolle töihin.” Kutsun saaneena saavuin.
Vaimon toiveesta muutto Kuopioon vei pois kirkon töistä, koska kutsu tuli töihin lastensuojeluun. Sieltä jäi nepsy-valmentajan ja yhteisömuusikon koulutusten lisäksi tuntemus vähimmälle osalle jääneistä lapsista ja nuorista, sekä heidän läheisistään. Diakonian ja kasvatuksen päivillä avajaisissa kuultiin kunnioittavasta kohtaamisesta, Aamen.
Missään en ole tehnyt niin tehokkaasti sielunhoitoa kuin työskennellessäni taksinkuljettajana.
Kutsun sain Kuopion seurakuntayhtymään, kuten aikanaan Seinäjoellekin. Sain kutsun myös KNT:n puheenjohtajan vaaleihin. Moneen kutsuun olen vastannut, mutta myös monta kutsua olen joutunut jättämään väliin.
En koe itseäni opportunistiksi, vaan koen, että liian moni asiaa kiinnostaa minua. Jos seuraisin jokaista mielenkiinnon kohdetta, tällöin toimintani olisi todennäköisesti päämäärätöntä poukkoilua. Silloin myös monta kutsua olisi jäänyt tulematta. Tästä syystä olen tyytynyt odottamaan kutsua, joka sytyttää sisälläni jotain, joka kertoo, että tähän tulee tarttua.
Toimin palvellaksemme liittoa ja sen jäseniä, sen lisäksi koen, että tehtäväni on hakeutua tilanteisiin, jossa onnistuisin vaikuttamaan. Perustehtävän ohella kuitenkin olen aina avoin uudelle kutsulle. Saanko kenties joskus sinulta kutsun? Ylpeästi kannan ammattiliiton puheenjohtajan soihtua ja siitä asemasta yritän saada meidän liittomme jäsenille arvostusta ja etuja, joka heille kuuluu. Kuulostaa helpolta, niin kuin lähetyskäsky: menkää ja tehkää…
Kirjoittaja on Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
