Teatteri on erinomainen keino tavoittaa ihmisiä – ”Teatteri avaa rikkaan kirjon monia, yllättäviä näkökulmia”

Teksti Juhana Unkuri kuvat Janna Lehikoinen

Teatteriohjaaja Antti Sevanto toteaa, että teatterilla ja muulla draamalla on monia vahvuuksia seurakunnan työn näkökulmasta.

– Raamatun suurten kertomusten ja erilaisten hengellisten teemojen lisäksi niiden avulla on mahdollista syventyä muun muassa ajankohtaisiin eettisiin kysymyksiin. Samaten niiden kautta on mahdollista käsitellä ja tehdä näkyväksi tämän päivän ihmisten ajatuksia, kokemuksia ja tunteita – tai tuottaa iloa kanssaihmisille. Teatteri on ylipäätään erinomaista vaihtelua puheeseen ja musiikkiin keskittyneessä kirkossa.

Sevanto on noin 25 vuoden aikana ohjannut yli sata joulunäytelmää ja saman verran pääsiäisnäytelmiä ympäri Suomea. Vuosien ajan Hyvinkään seurakunnassa kirkkoteatteriohjaajana aiemmin työskennellyt Sevanto tekee tällä hetkellä teatteria freelancer-pohjalta. Ohjaamisen lisäksi hän on toiminut tuottajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä sekä teatterityön opettajana ja teatterin johtajana. Alun perin Sevannon kipinä teatteriin syttyi kirkkodraamaryhmässä, mikä johti sittemmin opiskeluun teatteriohjaajaksi.

Hänen mukaansa teatteriprojektit voivat myös synnyttää ja vahvistaa osallisuuden kokemusta, sillä ne ovat erinomainen keino tavoittaa ihmisiä niin katsojina kuin esitysten tekijöinäkin, niin lavalla kuin sen takana.

– Teatteri avaa rikkaan kirjon monia, yllättäviä näkökulmia ja tekee todeksi sitä, miten Jumala vaikuttaa meissä, hän pohtii.

Sevanto muistuttaa teatteriprojektien sisältävän varsinaisten näyttämöroolien lisäksi lukuisia muitakin tehtäviä. Käytännössä ne voivat liittyä lavastamiseen, puvustamiseen, tiedottamiseen tai markkinointiin. Samoin ne tarjoavat teknisiä tai kädentaitoja edellyttäviä tehtäviä tai vaikkapa vapaaehtoisten koordinointia ja pysäköinninvalvontaa.

Hänen mukaansa käytännössä jokaiselle löytyy jotakin, omista taustoista ja mielenkiinnon kohteista riippuen. Teatteriprojektit voivat tuoda aktiivitoimijoiden seurakuntayhteyteen uudenlaisia sävyjä. Monet ovat myös innostuneet tulemaan mukaan muuhunkin toimintaan, kun ensituntuma on saatu teatterin kautta.

– Suomessa on valtava määrä harrastajateattereita, joten intoa löytyy. Siihen imuun on kirkon hyvä lähteä täysillä mukaan.

Valinnan vapautta ja kahvoihin tarttumista

Joskus draama saatetaan mieltää kirkossa erityisesti nuorisotyön välineeksi. Sevannon mukaan sitä on kuitenkin kätevä hyödyntää kaikenikäisten parissa ja lukuisilla työaloilla, kuten muun muassa päiväkerhoissa, koululaisten toiminnassa ja aikuistyössä. Joissakin seurakunnissa on kokeiltu vauvateatteriakin.

Sevanto muistuttaa, että jumalanpalveluksissakin voidaan toteuttaa saarnanäytelmiä sekä vuorovaikutteisia saarnaa tarinateatterin tai improvisaation avulla. Lisäksi seurakuntalaisia voidaan harjoittaa lukemaan Raamatun tekstejä ajatuksella, ikään kuin niitä tulkiten tai näytellen.

– Kirkkomuusikot voivat puolestaan olla toteuttamassa musiikkiteatteriproduktioita yhdessä musiikkiryhmien kanssa. Diakoniatyössä voidaan hyödyntää erilaisia soveltavan teatterin menetelmiä. Seurakunnissa voidaan toteuttaa myös dokumenttiteatteria tai tarinateatteria, jolla tehdään näkyväksi esimerkiksi diakoniatyön kentältä saatuja kokemuksia.

Sevanto toteaa, että aikuiset seurakuntalaiset saattavat kokea draamamenetelmät vieraina, koska aikuistyössä niitä harvemmin käytetään. Varsinkin aikuistyössä onkin tärkeää tuoda esiin vapaaehtoisuuden näkökulmaa. Jokainen voi osallistua draamatoimintaan omalla tavallaan.

– Jokainen osaa näytellä, jos tahtoo, mutta kaikkien ei tietenkään tarvitse tahtoa. Katsojan roolikin on aina tärkeä.

Sevannon mukaan varsinaisissa kirkollisissa koulutuksissa teatteriin ja draamaan voi perehtyä joillakin vapaaehtoisilla kursseilla. Kursseja voisi hänen mielestään olla enemmänkin.

– Ehkä nykymallissa kysynnän ja tarjonnan lait kuitenkin kohtaavat, eikä teatteriasioista kiinnostuneita ole sen enempää. Valinnan vapaus on tärkeää ja se, että asian omakseen kokeva voi tarttua kahvoista.

Teatterilliseen toimintaan ei oikein ole olemassa tarkempia rakenteita tai kanavia. Se on lähinnä yksittäisten ihmisten aktiivisuuden varassa

Teatteria voi tehdä pieninkin resurssein

Hyvinkään seurakunta on satsannut vuosikymmenten mittaan kirkkodraamaan vahvasti. Sinne perustettiin oma teatteri, Teatteri Beta, vuonna 1997 ja kirkkoteatteriohjaajan virka vuonna 2000. Jouni Laine hoiti tehtävää vuoteen 2017, ja hänen jälkeensä päävastuuta ovat kantaneet Tytti Jäppinen (2017–19), Antti Sevanto (2019–2024) ja Rosa Nyman (2025–).

– Muuten Suomessa on melko vähän seurakuntia, joissa olisi tehty pitkään, säännöllisesti ja ammattijohtoisesti hengellistä teatteria. Teatterilliseen toimintaan ei oikein ole olemassa tarkempia rakenteita tai kanavia. Se on lähinnä yksittäisten ihmisten aktiivisuuden varassa, ja toiminta saattaa hiipua esimerkiksi elämäntilanteiden muutosten myötä.

Sevanto toteaa, että lähtökohtaisesti kirkko on tuskin satsaamassa teatteriin jatkossa aiempaa enemmän, koska yleistunnelma kirkossa tuntuu olevan se, että kaikesta on vähennettävä, niin tiloista, työntekijöistä kuin toiminnasta.

– Teatteri lienee ensin karsittavien asioiden listalla, koska sen ei ajatella lukeutuvan kirkon ydintoimintaan, ja seurakuntaan pitää jäädä pappi, kanttori ja diakoni sammuttamaan valot. Hyvä esimerkki teatterin asemasta kirkossa on, ettei se oikein taida löytyä kenenkään vastuualueelta Kirkkohallituksessa.

Sevannon mukaan toivoa luo se, että teatteria voi tarvittaessa tehdä melko pieninkin resurssein. Hänen mukaansa yhteistyö seurakuntien kesken ja seurakuntayhtymissä olisi erittäin mielekästä.

– Esityksiä on helppo tulla katsomaan laajemmaltakin alueelta ja niitä on mahdollista kohtuullisella vaivalla myös kierrättää. Samaten teatteri on niitä toimintamuotoja, joihin osallistumisesta ollaan usein valmiita hiukan maksamaan, esimerkiksi pääsylippuja ostamalla.

Autan mielelläni muitakin seurakuntia kaikessa teatteriin liittyvässä, jos tarvetta on.

Yhteistyötä myös sekulaarien toimijoiden kanssa

Sevanto uskoo, että seurakunnilla on hyviä mahdollisuuksia tehdä teatterin parissa yhteistyötä myös sekulaarien toimijoiden kanssa, siitäkin huolimatta, että tietynlainen vastakkainasettelu uskonnon ja sekulaariksi ajatellun yhteiskunnan välillä onkin vahvistunut viime aikoina.

Samaten teatteri mahdollistaa laajan yhteistyön seurakuntien sisällä.

– Teatterin puitteissa niin seurakuntalaiset kuin työntekijät eri työaloilta voivat helposti ja luontevasti tehdä asioita yhdessä.

Sevanto pohtii, että laajasti ymmärrettynä teatteri on hyvin toimiva väline myös netissä, jossa korostuu nykyään videoiden merkitys. Hänestä videoiden tekemisessä tarvitaan monia samoja taitoja kuin teatterissa; tarinankerronnan taitoa, esiintymistaitoja, kykyä tiivistää ja löytää olennainen sekä taitoa tuoda viesti esille mukaansatempaavalla tavalla. Teatteriharrastajien ja seurakuntien viestijöiden yhteistyössä on paljon mahdollisuuksia.

Sevanto työstää parhaillaan Etsijät-näytelmää Sipoon suomalaisessa seurakunnassa. Näytelmä kertoo pääsiäisen tapahtumista ja siitä, mitä ne merkitsevät ihmisille.

– Autan mielelläni muitakin seurakuntia kaikessa teatteriin liittyvässä, jos tarvetta on.