Kiirettä pitää – vai pitääkö?
Kiirepuhe voi luoda mielikuvan tehokkuudesta. Onko työyhteisössä turvallista sanoa, että töitä on sopivasti?
Teksti Riitta Haapa-aho
Töissä on tällä hetkellä aika mukavasti tekemistä. Voisin oikeastaan kaivata enemmänkin.
Koska viimeksi työyhteisössäsi joku on sanonut jotakin vastaavaa? Joskus voi tuntua vaikealta myöntää, että töissä ei ole kiire. Kun työkaveri luettelee pitkää listaa, mitä kaikkea pitää ehtiä tehdä ja miten pitkiä päiviä on edessä, kiirepuhe tarttuu helposti.
Joskus kuvitellaan, että kiireestä puhuminen luo mielikuvan tehokkuudesta. Jotta tietotyössä voisi todellisuudessa olla tehokas, kalenterissa täytyy olla sopivasti väljyyttä. Keskittyminen ja luovuus kärsivät, jos ei ole koskaan aikaa pysähtyä ja ajatella.
Kiirepuhetta saatetaan pitää yllä myös pelossa. Jos kalenteri näyttää turhan tyhjältä ja on liikaa aikaa istua kahvipöydässä, voidaan tuomita laiskaksi. Joskus kiirepuheella yritetään myös vältellä epämieluisia tehtäviä. Esihenkilöillä on tässä merkittävä arvioinnin paikka. Onko alaisten hyväksyttyä ja turvallista sanoa, että töitä on sopivasti tai niitä kaipaa lisää?
Johtavassa asemassa olevien työntekijöiden olisi erityisen tärkeää kiinnittää huomiota omaan puheeseensa ja toimintaansa, millaisen esimerkin antaa alaisilleen. Johtajalla ei saisi olla niin kiire, ettei pysty huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan.
On luonnollista, että töissä on kiireisiä aikoja. Kiireestä ja stressistä täytyy olla oikeus puhua ja välillä avautuakin työkavereille. On kuitenkin yhtä luonnollista, että töissä on myös kevyitä jaksoja. Silloin olisi olennaista nauttia kiireettömyydestä ja kenties todeta se jopa ääneen.
Voisimmeko siis yrittää luopua kiirepuheesta ja kiireellisyyden ihannoinnista? Kun seuraavan kerran joku työpaikalla luettelee töitään ja valittaa kiirettään, voisi kilpalaulannan jättää väliin ja olla luettelematta omaa tehtävälistaa. Sen sijaan työkaverille voisi vastata jotakuinkin näin: ”kuulostaa hyvin väsyttävältä, voisinkohan jotenkin helpottaa taakkaasi?” Ja kun omassa työssä on väljempi jakso, voisi senkin uskaltaa tyytyväisenä tunnustaa ja kertoa.
Pahimmat pääsiäiskiireet ovat jälleen takana päin. Vilkas toukokuu, työllistävä leirikesä ja vuosilomatuurauksista selviäminen odottavat nurkan takana. Nyt on siis hyvä hetki hengähtää ja nauttia työn päivästä. Seurakunnan työntekijälle vappu on siitä poikkeuksellinen arkipyhä, että silloin on harvemmin kiire. Ja vaikka vapunpäivänä olisikin töitä, saa siitä ylimääräisen vapaapäivän. Nauttikaamme siis hetkistä, kun saa vain olla, pysähtyä ja hengähtää.
