Veropolitiikasta viis – hallituksen toimien vaikutus supistaa palkansaajan ostovoimaa tulevilla neuvottelukierroksilla
Työntekijän neuvotteluaseman heikkenemiselle, työelämän vakaudelle, koulutusmahdollisuuksille sekä sote-palveluiden tasolle olisi niillekin laskettava hinta. Hallituksen työmarkkinapolitiikka heikentää palkansaajan ostovoimaa riippumatta verolaskurin lukemasta.
Teksti Ilari Huhtasalo
Petteri Orpon hallituksen työvoimapolitiikka on moukaroinut palkansaajaa kahden vuoden ajan. Löydät koonnin merkittävimmistä tähänastisista toimista tämän kolumnin lopusta.
Ansiotuloverotusta on laskettu, mutta arvonlisäveroa korotettu roimasti. Puoliväliriihessä linjattu ansiotuloveron kevennys kohdistuu suurimmilta osin yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseviin. Aiemmin tänään julkaisemassaan arviossa Akava kertoo, että vielä 5000 euroa kuukaudessa ansaitseva liiton jäsen jää tappiolle ay-jäsenmaksun vähennettävyyteen kohdistuneen leikkauksen jälkeen. Ylen laskuri näyttää samansuuruisia arvioita.
Järjestäytynyttä palkansaajaa vastaan on käyty niin massiivisin ja lukuisin toimenpitein, että kokonaisuuden hahmottaminen on ollut vaikeaa. Uudistusten vaikutusarviot, suhtautuminen kansainvälisiin sopimuksiin sekä yhteisvaikutusten analyysit ovat hukkuneet kuin lumivyöryn alle. Suomalaisen palkansaajan asema on nyt kahden vuoden jälkeen kouriintuntuvasti heiveröisempi kuin hallituskauden alussa.
Hallituksen työelämätoimet iskevät ostovoimaan vaikka verolaskurit sanoisivat mitä
Orpon hallitusohjelman työvoimapoliittisista kirjauksista löytyy vain muutama uudistus, jotka eivät suoraan heikennä järjestäytyneen palkansaajan asemaa. Tätä taustaa vasten ammattiliiton jäsenmaksujen vähennettävyyden poistoa ei voi pitää suurena yllätyksenä.
Samalla kun ammattiliittojen neuvotteluasemaa työmarkkinapöydissä on nakerrettu, on lainsäädäntöpuolella tehty selväksi, ettei työelämää ole nyt tarkoituskaan kehittää tasapuolisesti.
Veromuutosten vaikutus palkansaajan tuloihin on helppo laskea ja niitä hallitus on mielellään esitellytkin. Muiden tässä tekstissä kuvattujen politiikkatoimien vaikutusta on vaikeampi arvioida ja ne tulevat näkymään viiveellä. Selvää kuitenkin on, että ne tulevat kutistamaan palkansaajan ostovoimaa, tuomaan epävarmuutta työelämään sekä heikentämään sosioekonomista asemaa.
Suomalaisten palkansaajien järjestäytymisaste on jo lähivuosina laskemassa alle 50 % haamurajan. Tämän kehityksen vauhdittaminen lienee myös hallituksen uudistusten takana. Esitystä työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumisesta epäilemättä luonnostellaan jo seuraavia hallitusneuvotteluja varten. Ovathan liittojen neuvottelemat sopimuskorotukset leijonanosa suomalaisten palkkakehityksestä.
Ammattiliittojen neuvotteluaseman heikentyminen johtaa keskipitkälläkin aikajänteellä yhä uusien palkkakuoppien muodostumiseen, erityisesti heikoimmin järjestäytyneillä aloilla. Työnantajajärjestöjen tavoitelistalla pysyvät jatkossakin yleisen linjan alittavat palkankorotukset.
Kirkon ammattiliitot viranhaltijalain vartijoina
Kirkon työmarkkinoilla tilanne on hieman edellä kuvattua parempi – pitkälti korkean järjestäytymisasteen ansiosta. Palkkakilpailukyvyn ongelmat ovat olleet ilmeiset eikä kirkossa ole tarvittu ylimääräisiä argumentteja ostovoiman turvaamiseksi. Palkkakuilua muihin julkisiin aloihin ei ole toki onnistuttu vielä kirimään.
Kirkon ammatillisessa edunvalvonnassa on kirkollisella erityislainsäädännöllä oma roolinsa: kirkon pienet ammattiliitot ovat viranhaltijan edun ainoita valvojia. Rooli on tärkeä, sillä riitatilanteessa paraskaan juristi ei pärjää räikeimmällekään väärinkäytökselle, jos laki on laadittu epäselväksi tai viranhaltijaa huomioimatta.
Liitot ja järjestäytyneet työntekijät ovat pitkään puhuneet kirkon hengellisen työn viranhaltijoiden työn arvosta ja tekijöiden ammattitaidosta. Jatkossa on entistä useammin puhuttava siitä hyvästä, jota järjestäytymisellä on saavutettu ja niistä ongelmista, jotka järjestäytymisellä on vältetty.
Petteri Orpon hallituksen työelämäheikennyksiä
- Myötätuntolakkoja rajoitettiin sekä yli päivän kestävät poliittiset lakot kiellettiin. Seuraamusmaksuja laittomista lakoista sälytettiin jopa yksittäisille työntekijöille.
- Yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla, eli ns. paikallisilla sopimuksilla voidaan sopia laista poikkeavasti. Sopimiseen ei tarvita liiton luottamusmiestä.
- Yhteistoimintalakia sovelletaan jatkossa ainoastaan yli 50 henkilöä työllistävissä yrityksissä. Neuvotteluvelvoite lyhentyi vähimmillään 5 päivään.
- Valtakunnansovittelijan toimivaltaa suitsitaan kieltämällä ns. yleisen linjan ylittävät sovitteluehdotukset.
- Vuorotteluvapaa ja aikuisopintotuki lakkautettiin.
- Takaisinottovelvollisuus poistettiin alle 50 henkilöä työllistäviltä yrityksiltä.
- Tällä hetkellä etenee suojelutyön ja hätätyön alan laajennus työtaistelujen aikana.
- Henkilöperusteista irtisanomista ollaan helpottamassa huomattavasti ja perusteettomat määräaikaiset työsuhteet ollaan sallimassa vuodeksi kerrallaan.
- Puoliväliriihessä päätettiin poistaa monen etätyöläisen käyttämä työhuonevähennys sekä sähköisen työsuhdepolkupyörän verotuki.
- Hallituskauden aikana myös sosiaaliturvaan on tehty merkittäviä palkansaajia koskevia leikkauksia: ansioturvasta leikattiin porrastamalla 150 miljoonaa euroa, työssäoloehtoa pidennettiin 12 kuukauteen ja yleisestä asumistuesta leikattiin 300 miljoonaa euroa.
