”Häirintää tai muita vastaavia tilanteita ei tule piilotella, koska tilanne yleensä pahenee” – Toiminnanjohtaja Jussi Junni rohkaisee pappeja puhumaan
Papin tulee kestää työssään palautetta, mutta häirinnälle ja kaikissa eri muodoissaan ilmenevälle väkivallalle tulee olla nollatoleranssi.
Teksti Kaisa Puustinen
Papin työ on julkinen, ja tehtävissä kohdataan monenlaisia ihmisiä. Yleensä kohtaaminen sujuu, mutta entä sitten, jos seurakuntalainen käyttäytyy sopimattomasti? Kaisa Puustinen kysyi AKI-liittojen toiminnanjohtajalta Jussi Junnilta, miltä pappien työrauha ja sen häiriöt näyttävät ammattiliiton näkökulmasta.
Pappi on vastuullisessa ja näkyvässä tehtävässä niin seurakunnan työyhteisössä kuin seurakuntalaisenkin näkökulmasta katsottuna. Häirintä näkyy AKI-liittojen juristien työssä kolmenlaisina yhteydenottoina. Joko papin on koettu toimineen asiattomasti seurakuntalaista kohtaan taikka pappi on kokenut tulleensa häirityksi tai syrjityksi työyhteisössään. Papit kertovat myös kokeneensa häirintää seurakuntalaisen taholta.
Työyhteisön sisäisiin ilmiöihin on vastattu jalkauttamalla seurakuntiin toimintamalleja, jotka mahdollistavat häirinnän ja syrjinnän tunnistamisen sekä ratkaisemisen paikallisesti. Kaikkiin ongelmatilanteisiin ei kuitenkaan pystytä puuttumaan esimerkiksi työyhteisön ilmapiirin tai hierarkian vuoksi. AKI-liittojen juristit ovat olleet apuna varsinkin jälkimmäisissä.
Ikäviä tapauksia on tullut julkisuuteen
Sukupuolella on edelleen väliä pappien kohtaamassa seurakuntalaisten taholta tulleessa häirinnässä. Junni arvioi kuitenkin lainsäädännön olevan sukupuoleen kohdistuvan häirinnän osalta niin yksiselitteistä, että tapaukset pystytään yleensä hoitamaan seurakuntatasolla.
Junni mainitsee vastikään julkisuudessa olleen tapauksen, jossa naispuolinen kirkkoherra jätti virkansa seurakuntalaisten häneen kohdistaman huonon kohtelun vuoksi.
Myös Ilta-Sanomat uutisoi huhtikuun loppupuolella Late Mäntylän kokeman sukupuoleen kohdistuvan epäasiallisen toiminnan tämän edellisessä työyhteisössä. Asiaa tarkasteli työyhteisön lisäksi myös Aluehallintovirasto, joka katsoi, ettei työnantaja ollut täyttänyt velvollisuuttaan tarkastella Mäntylän terveyttä vaarantavia kuormitustekijöitä riittävällä tavalla.
Tapauksessa työyhteisö reagoi selkeyttämällä häirintätilanteita varten tehtyjä toimintaohjeita sekä vahvistamalla yhdenvertaisuussuunnitelmaa, jossa sukupuolineutraalin kielen edistäminen on mainittu. Tilanteen kuormittavuudesta ja merkittävyydestä kertonee, että Helsingin Sanomien mukaan Mäntylä päätyi irtisanoutumaan tehtävästään.
On vaikeampaa määritellä tarkoin, milloin asiallinen kritiikki muuttuu epäasialliseksi.
Häirityksi tuleminen ei ole uhrin syy
Papit saavat välillä myös epäilyttäviä yhteydenottoja. Junni tunnistaa tilanteen.
– Epätoivottuja yhteydenottoja jäsenet tuntuvat saavan aika ajoin – oli sitten kyse törkypostista tai treffiehdotuksista – mutta tyypillisesti nämä pystytään hoitamaan työyhteisöissä hyvin. Minulla ei ole tarkkoja tietoja, millaisia ohjeita seurakunnille on tässä suhteessa annettu, vai onko annettu ollenkaan.
Häirintätilanteessa ei tarvitse jäädä yksin. Häirityksi tuleminen ei ole uhrin syy tai vika. Mutta kuinka tunnistaa tilanne, jossa tilannetta täytyy vain sietää?
– Papin tehtävä on julkinen tehtävä, ja sellaisessa yksityisyyden suoja on jossain määrin rajatumpi kuin yksityisemmässä tehtävässä. Esimerkiksi papin tulee kestää julkista arvostelua ja pystyä vastaamaan siihen asiallisesti, Junni rajaa.
Työtä ja tehtävää siis voi ja saa arvostella. Tämän ulkopuolella jäävät seksuaalisten fantasioiden esittäminen sielunhoidollisena puheluna, itsetyydytys videopuhelussa sekä vaikkapa puolisonsa hautajaisten toimituskeskustelussa käyty keskustelu, jossa juuri leskeksi jäänyt alkaa kysellä pastoria petikumppaniksi, kun paikka nyt todistettavasti on tyhjä.
Kuva: Ilari Huhtasalo
Väkivallalle – fyysiselle, henkiselle sekä seksuaaliselle – on oltava nollatoleranssi.
– Fyysisen koskemattomuuden loukkaukset ovat usein helposti tunnistettavissa, mutta on vaikeampaa määritellä tarkoin, milloin asiallinen kritiikki muuttuu epäasialliseksi, Junni linjaa.
Työtehtävissä papin ei tarvitse sietää seksuaalissävyttäistä toimintaa tai viestintää lainkaan.
Junnin mukaan on myös hyvä huomata, että joskus häirintä voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin kyseeseen tulee useimmiten vainoaminen, kunnianloukkaus tai seksuaalinen ahdistelu.
– Jos häirintä on niin voimakasta, että rikoksen tunnusmerkistö voisi täyttyä, tulee asiasta tehdä tutkintapyyntö poliisille.
Työnantajalla on vastuu työturvallisuudesta
Häirinnän kohteeksi joutuminen aiheuttaa usein monenlaisia pohdintoja uhrissa. Kysymykset ”Onko tämä nyt niin paha asia?” ja ”Voinko todistaa mitään?” lienevät reflektoinnin peruskauraa. Lisäksi tapahtumiin liittyy häpeän ja itsesyytöstenkin oireita sekä kysymys: ”Provosoinko tätä jotenkin?” Papillakin on kuitenkin oikeus työturvallisuuteen, ja seksuaalinen häirintä on aina työturvallisuusriski.
– Virkatehtävissä vastuu työturvallisuudesta on työnantajalla. Työnantajan velvollisuutta puuttua työssä esiintyvään väkivallan uhkaan sekä terveydelle vaaralliseen ja haitalliseen häirintään säännellään työturvallisuuslain 27 ja 28 pykälässä, Junni valottaa.
Tapauksista on siis rohjettava puhua. Junni ohjeistaa, että jos häirintää on tapahtunut, työnantajan vastuu ryhtyä toimenpiteisiin alkaa siitä, kun häirintä on tullut työnantajan tietoon.
– Siksi kaikissa tilanteissa, joissa on ollut väkivaltaa, sen uhkaa, häirintää, kiusaamista tai muuta epäasiallista kohtelua, on keskeistä ilmoittaa työnantajalle mahdollisimman aikaisin. Missään nimessä häirintää tai muita vastaavia tilanteita ei tule piilotella, koska tilanne yleensä pahenee ja vaikutukset ovat sitä ikävämpiä, mitä pidempään häirintä pääsee jatkumaan, hän ohjeistaa.
