Rippikoulun suosio vakaa – sen itsestäänselvyyttä haastetaan!

Suunnittelulle aikaa, paikallisuutta ja nuorilähtöisyyttä

Teksti hannu keränen kuvat hannu keränen

Rippikoulun parissa työskentelevät Mikko Wirtanen, Heli Pruuki, Kati Tervo-Niemelä ja Hanna Kärsämä pohtivat osaltaan rippikoulun tätä hetkeä.

Rippikoulu on yksi kirkon vahvoista työmuodoista. Aseman säilyttäminen vaatii työtä ja ajan tasalla olemista. Rippikoulun ja kirkon kasvatuksen kehittämisen asiantuntija Mikko Wirtanen muistuttaa, että päivittyviä määräyksiä ja suosituksia on seurattava sekä päivitettävä myös omat ohjeistukset.

Kivijalkaa rippikoulun merkitykseen tuo Wirtasen mukaan myös tutkimustulokset. Hänen mukaansa tulevaan pitää katsoa toiveikkaasti, ja huomioida ajan vaateet etenkin turvallista rippikoulua silmällä pitäen.

– Tutkimusten mukaan nuoret tekevät itsenäisesti päätöksen kasteen ottamisesta ja kirkkoon liittymisestä. Trendi osoittaa, että rippikoulu ja kirkon jäsenyys ovat merkityksellisiä nuorten elämässä. Rippikoulussa kirkkoon liittyneiden ja kastettujen määrä jatkaa kasvuaan. Hengellisyys, yhteisö ja mielekäs osallisuus ovat tärkeitä näille nuorille, Mikko Wirtanen toteaa.

Muutakin kuin leiri tarjolle

–  Rippikoulu voidaan järjestää monella tavalla, ei tarvitse olla aina leirimuotoinen toteutus leirinä tai päiväkouluna toteutettavan intensiivijakson lisäksi siihen voi kuulua toimintapäiviä, vierailuja ja retkipäiviä, viikonloppuleirejä, verkkotyöskentelyä tai jotain aivan uusia kokeiluja. Rippikoulun paikallissuunnitelma tulee olla ajan tasalla.  Koska kirkkojärjestyksessä ei enää mainita rippikoulun ohjesääntöä, on aiemman ohjesäännön asiat hyvä sisällyttää paikallissuunnitelmaan, Wirtanen toteaa.

Yhdessä tekeminen ja paikallisuus ovat tärkeitä.

– Suunnitelmissa tulee huomioida muun muassa, ettei pelkästään ohjelma- ja turvallisuusvastaava välttämättä itse valvo uintia tai ensiapua, mutta huolehtii siitä, että ensiapuvastaavat ja uintivalvojat on nimetty ja perillä tehtävistään. Tärkeää on ylipäätänsä ystävällinen rippikoulu. Ja annetaan konkreettisia ohjeita, miten huomioidaan erilaiset tilanteet. Kun asiat ja viestit ovat selkeitä, luodaan pohjaa turvalliselle rippikoululle.

Wirtanen rohkaisee muuttamaan paikallisesti rippikoulun rakennetta oman näköiseksi ilmoittautumisesta konfirmaatioon. Kuten muutaman tunnin yksittäisistä etukäteishetkistä siirtymään suurempiin kokoontumisiin. Ja mikä estää hänen mukaansa kokoontumista konfirmaation jälkeen, jolloin tehdään ryhmäjumalanpalvelus.

– Edistäisikö se sitoutumista seurakuntaan? Rippikoulun jälkeen ohjattaisi näin seurakuntayhteyteen ja olisi myös resursseja käytettäväksi.

Ei omassa kammiossa

Turvallisuuskysymykset nousivat taas viime kesän jälkeen esille. Käsitys rippikoulusta on säilynyt hyvänä.

– Viime kesänä ei ollut notkahdusta suosiossa tai nuorten rippikoulukokemuksessa, mutta silti 3-4 %:lla nuorista rippikoulukokemus ei ollut hyvä.  Sille pitäisi tehdä jotain, että isolla joukolla menee hyvin, mutta joukossa on niitä, joilla ei mene hyvin. Kati Tervo-Niemelän ja Jouko Porkan tutkimuksessa ilmeni, että perheen heikko taloudellinen tila vaikuttaa huonoon rippikoulukokemukseen. Tämä olisi hyvä tiedostaa seurakunnissa. Lisäksi haasteetta tuovat tulokset työntekijöiden jaksamisesta ja leirityön kuormittavuudesta, Wirtanen muistuttaa.

Leirityössä on entistä tarkemmin huomioitava yhteistyö ja vastuut. Ja suunnittelulle tulee varata aikaa.

–  Kaikkien ohjaajien on oltava perillä, mitä tapahtuu niissä työskentelyissä, missä ei ole itse mukana. Omassa kammiossaan ei kukaan voi olla. Rippikoulu pitäisi suunnitella yhdessä, jokaisella työntekijällä on oltava käsitys kokonaisuudesta. Esihenkilöiden on syytä laittaa myös suunnittelulle riittävästi aikaa, leiriä ei suunnitella kahdessa päivässä. RKS2017:n mukaan yhden rippikoulukokonaisuuden työmäärä vastaa 3-4 viikkoa muuta työtä.

Nuorten ääntä esille

Mikko Wirtanen nostaa esille myös nuorten tulevaisuusseminaarissa esille nousseita toiveita.

– On tärkeää kuulla nuorten ääntä kuulla nuorta ja hyväksytään nuori sellaisena kuin on. Tärkeää on rippikoulun joustavuus ja muuttaa riparia nuorten tarpeiden mukaiseksi, jos näyttää ettei joku toimi. Nuoret voivat suunnitella ja toteuttaa konfirmaation musiikin kanttorin kanssa, heittää Wirtanen ideaksi.

Opetusten sisältöä mietittäessä voisivatko Wirtasen mukaan aiheet olla esillä, joista nuoret voisivat valita heille tärkeät jutut. Lisäksi erilaisten oppijoiden huomioon ottaminen olisi tärkeää. Wirtanen muistuttaa, että me ollaan nuorille töissä.

– Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on tärkeää. Ollaan aidosti kiinnostuneita nuorista ja opitaan tuntemaan heitä kantavat asiat. Nuorten aitojen oman elämän kysymysten löytyminen ja käsittelyt haastavaa ohjelman puitteissa.

Turvalliseen rippikoulun toteuttamiseen kuuluvat ohjeet mm. seksuaalisen häirinnän ehkäisemisestä, leirivalmiuksista, uintivalvonnasta, vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä ja lääkkeistä. Turvallisuusdokumentoinnin päivitetyt ohjeet ovat Wirtasen mukaan syytä tarkistaa Tukesin sivuilta ja kirkon omat suositukset ja ohjeistukset Turvallinen seurakunta -sivustolta. 

Tärkeää on kehittää ja kehittyä itse 

Tampereen seurakuntien yhteisen kasvatuksen johtaja, TT Heli Pruuki on osallistunut rippikoulutyön kehittämiseen näköalapaikoilta. Lukuisia kirjoja kirjoittanut ja Suuri ihme rippikoulusuunnitelman RKS2017 työryhmän sihteerinä toiminut Pruuki toteaa rippikoulun aseman olevan vahvan: työmuoto kohtaa yhä eniten ikäluokkia koulun jälkeen.

– Mielestäni olemme kokonaiskirkkona onnistuneet pitämään huolta rippikoulusta. Työn laatu on keskimäärin oikein hyvä ja nuorilähtöinen. Niin valtakunnallista kuin paikallisempia suunnitelmia ja käytäntöjä on tärkeää kuitenkin säännöllisesti tarkistaa, reagoida muutoksiin ja tarvittaessa päivittää. Se merkitsee työntekijöiltä valmiutta kehittää toimintaa vastaamaan paikallisiin tarpeisiin ja kehittyä myös itse, toteaa Heli Pruuki.

Paikalliset erot toteutuksissa ovat Pruukin mukaan kasvavia. Suomen erilaiset todellisuudet ovat tosiasia ja rikkauskin. Hänen mukaansa yhteinen rippikoulun puitesuunnitelma antaa hyvät ja riittävät kehykset rippikoulujen toteutuksille.

– Tärkeää on kunnioittaa työntekijöiden ammattilaisuutta. Rippikoulujen toteutustavat voivat olla erilaisia, luovia ja korostaen paikallisia ja nuorten moninaistuvia tarpeita. Tampereella on tänä vuonna 65 rippikoulua, joista nuorella on mahdollisuuksia valita itselleen sopivan toteutustavan.

Pruukin mielestä ei tule unohtaa yhteistyötä esimerkiksi seurakuntien välillä tai muiden toimijoiden kanssa.

Suuri ihme kantaa

Yhteistä tekemistä opittiin Suuri Ihme 2017 -rippikoulusuunnitelman tekemisessä. Se korosti nuorten uskoa ja osallisuutta. Heli Pruukin mielestä suunnitelmaa voisi pieni työryhmä käydä läpi ja tarvittavin osin päivittää.

– Rippikoulusuunnitelma 2017 syntyi yhteistyössä rippikoulun ammattilaisten ja myös nuorten kanssa eri puolilta Suomea. Palautetta, toiveita ja tarpeita koottiin kaikkien työntekijöiden avoimella palautemahdollisuudella, mikä oli tuolloin varsin uutta. Myös nuoria osallistettiin eri puolilla maata. Menetelmä oli varsin työläs, mutta kantoi sen hedelmän, että valmis rippikoulusuunnitelma otettiin hyvin vastaan ja se koettiin yhteiseksi. Rippikoulun ammattilaiset kertoivat suunnitelman sanoittavan sitä, mitä rippikoulussa jo tehtiin, ja tuovan esiin rippikoulun tärkeimmät näkökulmat. 

Suunnitelmassa olivat erityisen uutta edelleen vahvana olevat osallisuus- ja tunnetavoite. Oppiminen nähtiin monitahoisena ja tiedon tankkaaminen ei ollut keskiössä, tärkeää oli löytää yhtymäkohtia nuoren elämään ja seurakuntaan.

Tätä aikaa on pysähtyä leiriturvallisuuden äärelle. Tänä vuonna Tampereella rippikoulutyötä tekevälle henkilöstölle järjestettiin yhteistyö- ja koulutuspäivä nimellä ”Turvallinen rippikoulu”. Päivä sisälsi näkökulmia niin hengellisestä turvallisuudesta, aggressiivisen nuoren kohtaamisesta, kriisiviestinnästä, kuin toimintamalleista eri ristiriita- ja kriisitilanteissa sekä seksuaalisen häirinnän ja väärinkäytösten kohdalla. Päivässä pohdittiin myös työntekijän oikeusturvaa erilaisissa vaikeissa tilanteissa. Vaikka henkilöstö on osaavaa, on hyvä pysähtyä yhdessä valmistautumaan ja suunnittelemaan, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. Se vahvistaa luottamusta itseen ja toisiin. 

Kodin yhteistyötä – samalla puolella 

Rippikoulun toteutuksessa on huomioitava Pruukin mukaan se, ettei kaikkien nuorten leirikuntoisuus ole riittävä. Osa nuorista ei pärjää leireillä, vaikka haluaisivat lähteä niille.

– Tarvitaan yhteisiä sopimuksia, miten toimia esimerkiksi väkivaltaisten nuorten, päihdeongelmaisten tai vakavasti ahdistuneiden ja masentuneiden kanssa. Samalla tilannetta on aina arvioitava yksilöllisesti ja suhteessa ryhmään.  Yksittäisen nuoren oireilun ei pidä hallita koko rippikoulua. Joskus on vastuullista järjestää ripari yksityisesti ja sovelletusti. Toivon, että tahtotilamme on löytää kaikille nuorille tapa, jolla suorittaa rippikoulu.

Pruuki muistuttaa, että kaikki nuoret ovat meidän rakkaita nuoria, vaikka heidän kanssaan on välillä monenlaisia haasteita. Hän on vakuuttunut, että rakkaudellinen ote muuttaa maailmaa ja jää nuorten sydämeen.

–  Rajaamista tarvitaan ja se on osa työtämme, mutta samalla on tärkeää olla leimaamatta nuorta. Aikuisen katseen tulee olla myötätuntoinen ja rakastava. Mieluummin kannustetaan kuin kauhistellaan, toivoo Pruuki.  

Heli Pruuki laittaisi paukkuja yhteistyön kehittämiseen kotien kanssa. Vanhemmatkin käyvät jollain tavalla rippikoulua nuoren rinnalla, muistelevat omaa ripariaan ja miettivät omaa nuortaan ehkä tavallista enemmän ja eri tavalla. Ehkä myös pohtivat Jumalaa, rukousta ja uskoa.  

– Siinä on paikallisesti mieletön mahdollisuus kohdata vanhempia ja rakentaa luottamusta. Vanhemmat eivät aina kerro meille nuoren oireilusta kaikkia tietoja, vaikka se olisi tärkeää turvallisen rippikoulun käymiseen. On arvokasta, jos vanhemmille rakentuu luottamus siihen, että olemme yhdessä samalla puolella: nuoren puolella

Työntekijän jaksaminen puntarissa 

Työntekijän tukemisen ja työn arvostamisen Pruuki näkee ensiarvoisena. Tässä ajassa on hänen mukaansa paljon kuormittavia tekijöitä niin työntekijöille kuin nuorille. Työnantajan vastuulla on riittävän tuen takaaminen ja ajan antaminen palautumiseen.

–  Meidän työnantajana pitää osoittaa arvostusta ja tukea työntekijöille. Rippikoulutyö on vaativaa työtä ja on iso ongelma, jos rippikoululeirille joutuu vastentahtoisia työntekijöitä. Se on murheellista kaikkien näkökulmasta. 

– Tampereella saa leirivapaita 1:1 -idealla, siitä on tehty paikallinen päätös. Tällä on haluttu ilmaista arvostus työlle ja taata palautumisaikaa. Leireiltä tullaan pää pöllyssä ja lepoa on oltava riittävästi, Pruuki toteaa. 

Pruuki toivoo, että työntekijöille löytyisi purkupaikkoja. Voisiko vaikka olla valtakunnallisesti tarjolla esimerkiksi työnohjauspäivystystä, jos on tullut avuttomuuden tuntemuksia, voimavarat ovat tiukalla tai on tapahtunut ylilyöntejä. Ideaa ihmeeksi!

Turvallinen ja lämmin yhteys 

Itä-Suomen yliopiston käytännön teologian professori Kati Tervo-Niemelä ei suosittele rippikoulunleirien lyhentämistä, vaikka säästö- ja henkilöresurssisyistä on kuljettu siihen suuntaan. Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti sen, että leirin pituuden tulisi olla vähintään noin seitsemän vuorokauden pituisia.

Rippikoulukokemukset voivat jäädä hänen mukaansa ohikiitäviksi, ellei rippikoulu pysty sitomaan nuorta seurakuntayhteyteen ja saamaan häntä mukaan seurakunnan nuorten toimintaan. Tervo-Niemelän mielestä rippikoulun ylevät tavoitteet mitä kaikkea nuorten tulisi oppia tai mihin nuoren tulisi uskoa, ovat toisarvoisia siihen, mitä muuta rippikoulu antaa.

”Opetustavoitteet ovat toisarvoisia sen rinnalla, että nuorelle tulisi myönteinen, lämmin ja turvallinen suhde ja mielikuva sekä Jumalasta että seurakunnasta. Lämpimän seurakuntayhteyden myötä nuorella on mahdollisuus siihen, että usko voi kasvaa nuoren kasvaessa. Tilan antaminen erilaiselle uskon haastamiselle ja epäilyille, on tilan antamista myös älylliselle pohdinnalle ja se on tässä ikävaiheessa erityisen tärkeää.”

 Kati Tervo-Niemelän mukaan turvallisuuden tarjoaminen luo kasvupohjaa.

– Tärkeää on kokea rippikoulu turvalliseksi paikaksi olla oma itsensä omine epävarmuuksineen.  Usko, jota pidetään esillä, on pohjavireeltään vahvasti turvallista. Kaikenlainen uskolla pelottelu ja tiukkojen rajojen asettaminen on potentiaalisesti turvattomuutta luovaa, Tervo-Niemelä muistuttaa.

 Tervo-Niemelän mukaan uskon uudesta kiinnostavuudesta nuorten ja sen kasvusta ennen kaikkea nuorten miesten keskuudessa on paljon tutkimusnäyttöä. Uskonto ei ole nuorille enää sellaista, johon heidät on jollain tavoin itsestään selvästi kasvatettu. Tämä tekee Tervo-Niemelän mukaan kirkosta ja uskosta nuorten näkökulmasta paljon kiinnostavamman kuin se, että se olisi itsestäänselvyys.

–  Rippikoulun itsestäänselvyys on ilman muuta joka vuosi enemmän ja enemmän haastettu. Erilaiseen innovatiiviseen mainostamiseen tulee seurakunnissa panostaa yhä enemmän.

---

Työntekijäresurssit kunnossa

Nuorisosihteeri Hanna Kärsämä Kuopion ev.lut. seurakuntayhtymästä toteaa nuorten tulevan rippikouluun monenlaisten haasteidenkin keskeltä. Hyvä yhteys huoltajiin jo rippikoulun alkuvaiheessa on äärimmäiseen tärkeää.

– Nuorten erityispiirteet ja tarpeet kysytään meillä ilmoittautumisvaiheessa ja tehdään tarvittaessa kotikäyntejä. Ilman riittäviä etukäteistietoja turvallisuutta on tosi hankala taata, Kärsämä muistuttaa.

Nuoret ja perheet tarvitsevat Kärsämän mielestä vaihtoehtoja rippikoulun suorittamiseen.

”Jos rippikoulu on kruunun jalokivi kirkossa ja lippulaiva juhlapuheissa, pitää olla resurssit kunnossa. Epäonnistumiset nostetaan kyllä aina julkisuuteen, joten rippikouluun on panostettava vuosittain riittävästi.”

Hanna Kärsämä korostaa suunnitelmien ajan tasalle päivittämistä. Niissä voidaan pohtia myös rippikoulun turvallista toteuttamista ja huomioida leiriläisten erityistarpeet.

 – Oman tiimin kanssa käydään toteutukset läpi. Riparitiimin pitää luottaa toisiinsa ja puhua auki asiat. Esihenkilön vastuulla ovat työntekijät ja heidän jaksamisensa. Työntekijöiden ja isosten on oltava täysissä sielun ja ruumiin voimissa rippikouluun lähtiessään.

Kärsämän mielestä työntekijöiden koulutuksiin tulee satsata! Yksi esimerkki oli ensimmäistä kertaa järjestetty Kuopion yhtymän yhteinen rippikoulupäivä, joka koettiin hedelmälliseksi. Osaamista ja tietoa päästiin jakamaan yli seurakuntarajojen.