Miika Hynnisellä on monta roolia: terapeutti, sielunhoitaja ja uskontovirkamies – vankilapapin työ on vaativaa, mutta se myös palkitsee 

Teksti Tuula Paasivirta kuva Tuula Paasivirta

Vankilan jumalanpalvelukseen osallistutaan osastoittain, säädellysti ja vartijan määräämässä istumajärjestyksessä. Jumalanpalveluksia järjestetään sunnuntaisin kolme.  

– Osastoiminen vaikuttaa täällä kaikkeen, sanoo Miika Hynninen, Helsingin vankilan pappi.  

Vankilan tiukat säännöt ja turvallisuuskeskeisyys vaikuttavat vankilan kirkossakin. Talon yli 300 vankia istuvat erilaisia tuomioita, ja kutakin koskevat omat sääntönsä.  

– On sakkovankeja, tutkintavankeja, alaikäisiä vankeja, päihdekuntoutusosasto ja elinkautista rangaistusta suorittavia vankeja, Hynninen luettelee.  

Helsingin vankilan kirkon pitkä historia  

Vuonna 1881 valmistuneeseen vankilaan on kuulunut alusta pitäen luterilainen kirkko. Ensimmäisen uskonnonvapauslain voimaantuloon oli aikaa vielä 40 vuotta. Nykyään uskonnolliseen toimintaan osallistuminen on velvollisuuden sijaan vangin perusoikeus uskonnollisesta tausta riippumatta.

Myös vankeja koskeva uskonnon ja omantunnon vapaus on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin, erityisesti YK:n ihmisoikeussopimuksen 18. artiklaan. Suomessa asiaa säädellään lisäksi perustuslaissa sekä vankeuslaissa.  

Vankilapapin työ perustuu ihmisen oikeuteen harjoittaa uskontoa myös vankilassa. Siksi suljetuissa vankiloissa on vankilapappi, joka on valtion virkamies Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa.  

Hynninen kuvaa tehtäväänsä uskontovirkamiehen tai ihmisoikeustyöntekijän työksi. Tehtävänä on varmistaa uskonnollisen elämän edellytykset vangeille uskonnosta riippumatta. Työhön kuuluu lisäksi vankien jaksamiseen, hyvinvointiin, perhesuhteisiin ja tulevan elämän pohdintoihin liittyviä asioita.  

Hynninen on luterilaisen kirkon pappi. Alussa hän piti virkatunnusta eli papin pantapaitaa talon sisällä, mutta vuosien aikana se on jäänyt pois. Hänet tunnetaan ja tiedetään ilmankin. 

– Kohtaaminen itsessään ei vaadi verbaliikkaa, sillä vuorovaikutuksesta suurin osa on jotain muuta kuin puhetta, Hynninen pohtii. 

Hän järjestää myös matot ja tilat perjantairukousta haluaville muslimeille. Hynninen huolehtii, että vangit saavat uskonnonharjoittamiseen tarvittavat puitteet ja koordinoi ulkopuolisten hengellisten ryhmien toimintaa vankilassa.

– Viralliselta kannalta katsottuna voisin olla tässä virassa vaikka imaamina, Hynninen sanoo. 

Harjoittelun ja sijaisuuksien kautta työhön vankilaan 

15 vuotta vankilapappina työskennellyt Hynninen pitää työstään sen monista haasteista huolimatta. Hynninen kertoo päätyneensä vankilatyöhön sattumalta nähtyään työpaikkailmoituksen viransijaisuudesta.  

– En erityisesti pyrkinyt tähän hommaan, mutta jo ensimmäisillä työviikoilla tajusin olevani oikeassa paikassa, Hynninen sanoo.  

Suomessa on 26 vankilaa, joista suljettuja laitoksia on 15 ja avolaitoksia 11. Vuonna  2020 näihin laitoksiin tuli lähes 6 000 vankia. Keskeiset vankeustuomioihin johtaneet rikokset ovat henkirikos, muu väkivaltarikos tai huumausainerikos. Suljetuissa vankiloissa työskentelee 13 vankilapapappia sekä vankiladiakoneja.  

Pakon, rikollisuuden ja epäilyn jännite ovat erityistä vankilassa työskentelylle. Tilannetaju on vankilapapin työssä hyvin tärkeää. 

– On ymmärrettävä, että täällä vankilassa asiakaskunta on rajattomia ja he testaavat työntekijää koko ajan.   

Hynninen kertoo, että vankilatyöstä kiinnostuvien kannattaa pyrkiä työharjoitteluun tai viransijaisuuteen vankilaan. Samalla voi arvioida, sopiiko työ itselle.  

– Täällä tehdään pitkiä työuria, koska työ on myös palkitsevaa, Hynninen kertoo.  

Ei julistustyötä sanan varsinaisessa merkityksessä

Telkien takana ei saa tehdä julistustyötä, mutta vankien hengellisiin tarpeisiin on vastattava, oli kysyjä muslimi, hindu tai kristitty.  

Vankilan kirkossa pidetään raamattupiirejä mahdollisuuksien mukaan. Monet uskonnolliset ryhmät, kuten kristilliset yhdistykset ja kirkot, tarjoavat siellä tilaisuuksia kiinnostuneille. He ovat kirkossa silti vierailemassa, toisin kuin Hynninen, joka kuuluu kalustoon, ja joka liikkuu vapaasti ja tuntee talon ihmisineen. 

Vankilan tiukat säännöt ja turvallisuuskeskeisyys vaikuttavat vankilan kirkossakin. Talon yli 300 vankia istuvat erilaisia tuomioita, ja kutakin koskevat omat sääntönsä.  

Hynninen työskentelee pääosin suomeksi ja englanniksi. Hän kohtaa usein myös tilanteita, joissa yhteistä kieltä ei ole. Käsillä olevat asiat, tärkeät tunteet, empatia ja rinnalla kulkeminen kuitenkin välittyvät puhutun kielen puutteista huolimatta.  

– Kohtaaminen itsessään ei vaadi verbaliikkaa, sillä vuorovaikutuksesta suurin osa on jotain muuta kuin puhetta, Hynninen pohtii. 

Monet roolit  

Hynninen on vangeille joko “Miika” tai “pastori”. Papin tapaamista täytyy erikseen pyytää. Helsingin vankilassa se tapahtuu lomakkeella, johon vanki merkitsee, kun haluaa tavata.

Osalle vangeista kirjoittaminen ei ole kovin helppoa, ja syyksi voi olla merkitty esimerkiksi yksi sana: ahistaa. Hynninen hakee vangin sellistään ja käy keskustelun tämän kanssa yleensä työhuoneessaan.  

Hynninen on myös yhteisömuusikko ja on tuonut musiikkia vankilaan muun muassa järjestämällä sinne bänditilan, jossa ulkopuolinen henkilö käy pitämässä työpajaa. Hynninen vetää myös itse musiikkiohjauksia yksittäisille vangeille tai osastoille. Sen lisäksi hän on pari- ja perhepsykoterapeutti.  

– Terapeutin rooli on osa työtä. Nykyisten vankien pari- ja perhe-elämään liittyviä keskusteluita käydään käynti kerrallaan -periaatteella. Otetaan yksi kerta ja katsotaan, olisiko siitä jo apua. 

Perheeseen liittyvistä asioista hänen kanssaan halutaan puhua muutenkin paljon.  

Hynnisen työyhteisöön kuuluu monia ammattilaisia, jotka pitävät huolta vankilan turvallisuudesta ja tukevat vankeja. Hänen työkavereitaan ovat muun muassa sosiaaliohjaajat, joita työskentelee joka osastolla. Vangin arjesta on Hynnisen mukaan eniten perillä vartija. Hynninen kokee olevansa myös vankilan henkilökunnan pappi. 

Vaativa työ myös palkitsee 

Hynnisellä ei ole seurakuntaa tukenaan, vaan hän on vankilan ainoa virkamies omassa työssään. Hän on vankilaa ja vankeja varten ja yhteyshenkilö moneen suuntaan.  

– Vaikeinta täällä on kaikkeen liittyvä pakkovalta – ei voi toimia kuin seurakunnassa. Kaikki tilanteet pitää arvioida monesta näkökulmasta, ja kaikkeen tekemiseen tulee olla lupa.  Jos haluan pitää raamattupiirin, se pitäisi järjestää joka osastolle erikseen, ja se tuo vaikeuksia arjessa jo pelkästään ajan käyttööni.

– Ammattitaitoa on pelisilmän kehittäminen mitä erilaisempiin tilanteisiin, kyky olla inhimillinen ja tarvittaessa tiukan jämäkkä. Parasta vankien kanssa tehtävässä työssä on ihmiskontaktit. Se on seikka, joka pitää minut tässä työssä.