Myös paratiisin auringossa voi olla varjoja – Tia Raunion työn ydin on ihmisten kohtaamisessa ja auttamisessa

Teksti Hanna Similä kuvat Hanna Similä

Vaikka marraskuisena päivänä aurinko paistaa Espanjan Aurinkorannikolla pilvettömältä taivaalta ja kontrasti Suomen pimeimpään hetkeen on valtava, täälläkään ei voi välttyä elämän varjopuolilta.

Juuri sellaisissa hetkissä sinun apunasi voi olla sosiaalikuraattori Tia Raunio ja hänen erityislaatuinen työnsä.  

Espanjan lähes 200 kilometriä pitkän Aurinkorannikon kaupungeissa arvioidaan asuvan lähes 35 000 suomalaista. Välillä Aurinkorannikon Fuengirolaa jopa kutsutaan Suomen eteläisimmäksi kaupungiksi.

Kontrastiin tottumiseen menee ensikertalaiselta hetki – näköaisti havaitsee palmuja, sinistä merta ja espanjalaisia rakennuksia, mutta kuuloaisti tavoittaa joka paikassa suomen kieltä. Juuri näiden suomenkielisten parissa Raunio työskentelee nyt jo kuudetta vuotta.  

Työ oli niin tärkeää, että rahoitusta jatkettiin

Työ alkoi ensin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittamana kolmivuotisena hankkeena.

– Työ koettiin kuitenkin niin tarpeelliseksi, että sitä on nyt jatkettu aina vuosi kerrallaan, Raunio kertoo. 

Vaikka Raunio palvelee suomalaisia, hänen espanjan kielen taidostaan on valtava hyöty. Se on itse asiassa välttämättömyys. Hänen työhuoneensa sijaitsee rakennuksessa, jossa on toimisto myös kaupungin psykologilla ja sosiaalityöntekijöillä, joita Raunio pitää lähimpinä työtovereinaan. Heidän kanssaan kaikki hoituu espanjaksi.

Lämmin työtoveruus on kielitaidottomankin helppo havaita heidän yhdessä viettämästään hetkestä. Raunio kertoo heidän sanoneen, etteivät enää pärjäisi ilman häntä.

Tämän kaltaisen palautteen jakaminen tuntuu hänestä hieman kiusalliselta, mutta koska hänen työtään ja sen jatkuvuutta arvioidaan joka vuosi, yhteiskumppaneiden antama palaute on aivan olennaisessa roolissa.  

Verkostoyhteistyö on olennainen osa Raunion työtä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi Malagassa työskentelevät konsulipalveluiden työntekijät sekä Suomen poliisiyhdyshenkilö Timo Virtanen.

Yhdessä he ratkovat erilaisiin tilanteisiin joutuneiden suomalaisten asioita auttaen, neuvoen ja eteenpäin ohjaten. Tilanteet voivat olla mitä tahansa auringon alla. Kaikkeen on varauduttava. 

Elämänkokemus antaa työkaluja työhön

Hallinnollisesti Raunion työ on yhteydessä Aurinkorannikon seurakuntaan, jossa hänen esihenkilönään toimii seurakunnan johtava pappi Jarmo Karjalainen.

Kirkon ulkosuomalaistyö siirtyi vuoden 2025 alussa Merimieskirkon alaisuuteen, joten nyt sekä seurakunnan papit että Raunio ovat Merimieskirkon palveluksessa.

Seurakunta on varsin aktiivinen ja kerää paljon suomalaisia seiniensä sisälle. Raunio pitää kerran viikossa päivystystä seurakuntakuntakodilla.  

Hän on työskennellyt ennenkin ulkomailla, ensin Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansaniassa ja sitten sairaanhoitajana Espanjassa. Yhteensä hän on asunut ulkomailla yli 22 vuotta.

Kysymykseen, millainen koulutus ja osaaminen on noussut hyödyllisimmiksi näissä tehtävissä, hän vastaa, että kielitaito on täällä tärkein. Se, että osaa espanjaa, auttaa monessa asiassa.

Myös monipuolista elämänkokemusta on hyvä olla ennen kuin lähtee ulkomaille töihin – samoin työkokemusta kotimaasta.   

– Sillä se, että olin tehnyt jo kymmenen vuotta diakonissana diakoniatyötä Suomessa ja nähnyt kaikenlaista, oli tärkeää. 

Työkomennukselle ei myöskään kannata lähteä sellaisin odotuksin kuin lähtisi lomamatkalle.

Espanjalainen oma elämä on voimavara

Millaisia terveisiä lähettäisit Suomessa työskenteleville kirkon työntekijöille, jotka haaveilevat ulkomailla työskentelystä? 

– Älä lähde mitään pakoon, ja kyky sietää yksinäisyyttä on tärkeää. Ulkomailla asuessani olen aina kokenut olevani jollakin tapaa yksin, vaikka minulla on täällä espanjanlainen perhe. Parhaat ystävät ovat kuitenkin Suomessa, ja olo on kuin olisi koko ajan kahdessa maassa, eikä olisi sitten oikein kuitenkaan mistään kotoisin. Rauhallisin mieli on lentokoneessa, kahden maan välissä, liminaalitilassa.

Raunio pitää tärkeänä voimavaranaan sitä, että hänellä on oma espanjalainen elämä Espanjassa, eikä hänen koko elämänsä pyöri Aurinkorannikolla. Se antaa tarpeellista etäisyyttä.

– Työkomennukselle ei myöskään kannata lähteä sellaisin odotuksin kuin lähtisi lomamatkalle, Raunio muistuttaa.  

Raunion työ kuulostaa hengästyttävän monipuoliselta. Ja juuri sen hän mainitseekin työnsä parhaaksi puoleksi.

Raunio toimii linkkinä ihmisten välillä

Hänen työnsä on varsin liikkuvaa. Ihmisten parissa liikkuessaan hänet tunnistaa Merimieskirkon logolla varustetusta liivistä.

Päivän aikana meitä tervehditään usein iloisesti, meiltä pyydetään myös apua eräässä tilanteessa, ja meille tullaan antamaan palautetta edellispäivän Aurinkorannikon seurakunnan messusta.

Kohtaamiset eri ihmisten kanssa erilaisissa elämäntilanteissa ovat Raunion työn ydintä. Hänen puhelimensa myös soi useaan kertaan. Yhteydenottaja voi olla esimerkiksi Espanjan viranomainen Aurinkorannikolla tai Suomessa asuva sukulainen, joka ei ole saanut yhteyttä omaan läheiseensä ja pyytää apua.

Raunio on usein linkki eri viranomaisten ja suomalaisten ihmisten välillä. Hän ohjaa ihmisiä oikeisiin osoitteisiin heidän asioidensa kanssa. Hän kertoo kuitenkin, että vaikeinta hänen työssään on, kun pitkäjänteiseen auttamiseen liittyviä palveluita, joiden pariin ohjata, ei enää ole.

– Monien ihmisten yksinäisyys koskettaa. Eniten kuitenkin ihon alle menevät monien lasten tilanteet. Aikuiset ihmiset ovat kuitenkin itse päättäneet tulla tänne ja ovat näin eri tavalla vastuussa omista asioistaan, mutta lapset eivät ole itse valinneet ja siksi heidän kärsimyksensä koskettaa eniten, Raunio huokaisee.

Raunion työ kuulostaa hengästyttävän monipuoliselta. Ja juuri sen hän mainitseekin työnsä parhaaksi puoleksi.

– Parasta on vaihtelu. Ikinä en aamulla tiedä, mitä päivä tuo tullessaan, koskaan ei ole tylsää – auttamistyö on myös mielekästä.