Onnistunut seurakuntaliitos lisäsi Alajärvellä diakoniatyön kollegiaalisuutta – ” On hienoa jakaa ideoita ja myös vaikeita asioita tiimissä” 

Alajärven seurakunnan työalajohtajan Marja-Terttu Akonniemen mukaan aiempaa useamman diakoniatyöntekijän myötä erilaisiin haasteisiin ja tehtäviin pystytään tarttumaan laajemmin. Hän uskoo hallinnollisten ja käytännöllisten haasteiden korjaantuvan ajan kanssa.

Teksti Juhana Unkuri kuvat Alajärven seurakunta

Seurakuntaliitokset ovat kasvattaneet resursseja Alajärven alueella. Lehtimäen seurakunta liitettiin kuntaliitoksen yhteydessä Alajärven seurakuntaan vajaat 15 vuotta sitten. Vuoden 2023 alussa uusien kuntaliitosten myötä samoin tapahtui Lappajärven ja Vimpelin seurakuntien kohdalla. 

Alajärven seurakunnan diakonian ja lähetyksen työalajohtajan Marja-Terttu Akonniemen mukaan liitos on tuonut diakoniatyöntekijöille mahdollisuuden tehdä työtä selvästi aiempaa kollegiaalisemmin.

– On hienoa jakaa ideoita ja myös vaikeita asioita tiimissä. Voimme suunnitella asioita aiempaa pitkäjänteisemmin sekä kokeilla ja oppia uutta yhdessä.

Liitosten jälkeenkin jokaisella alueella säilyi diakoniatyöntekijän virka ja virkojen yhteismäärä pysyi ennallaan. Akonniemen mukaan eri vastuualueita on kätevää jakaa viiden diakoniatyöntekijän tiimissä, myös työpareina. 

– Useamman diakoniatyöntekijän myötä erilaisiin haasteisiin ja tehtäviin pystytään tarttumaan laajemmin. Lisäksi vuosilomien ja poissaolojen aikaan voimme sijaistaa toisiamme kätevästi.

Nyt käytössä on liitosten myötä mukavasti resursseja, joilla voi turvata paikallista seurakuntaelämää aiempaa paremmin. 

Työntekijät voivat nyt erikoistua

Akonniemi kertoo, että isossa seurakunnassa erilaisten tarpeiden kirjo on suurempi kuin pienissä seurakunnissa. Tällöin henkilöstön kouluttautumisen ja erikoistumisen merkitys korostuu. 

Alajärven seurakunnassa joku diakoni on erikoistunut kriisityöhön, ja jotkut ovat syventyneet enemmän taloudellisen avustamisen sarkaan. Joidenkin työhön liittyy voimakkaammin maahanmuuttajatyö, yhteisötyö tai luovien työmenetelmien käyttö.

– Itse olen ohjannut useita perinteisiä Hiljaisuuden retriittejä. 

Hän kertoo, että Alajärven alueen aiemmilla seurakunnilla oli taloudellisia haasteita. Nyt käytössä on liitosten myötä mukavasti resursseja, joilla voi turvata paikallista seurakuntaelämää aiempaa paremmin. 

Seurakuntaliitoksen myötä on voitu myös tehostaa hankintoja ja yhdenmukaistaa työkäytäntöjä. Akonniemi kertoo, että diakonityössä on sovittu yhdessä muun muassa taloudellisen avustamisen periaatteista ja siitä, kuinka ikäihmisille suunnattua työtä toteutetaan.

Kotikäynnit ja diakoniset ehtoolliset on vanhusvoittoisessa seurakunnassa diakonian suurin ja tärkein kokonaisuus, Akonniemi kertoo ja toteaa, että Alajärvellä toteutetaan yhdessä myös Yhteisvastuukeräystä ja muuta varainhankintaa. Liitoksen myötä retkiä ja leirejä voidaan toteuttaa aiempaa monipuolisemmin. 

Hän korostaa vapaaehtoistyön tärkeyttä. Hänen mukaansa se toteutuu laajemman seurakunnan alueella paremmin, kun seurakuntalaisten erilaisia lahjoja ja harrastuneisuutta voidaan ottaa enemmän huomioon. 

– Meilläkin moni seurakuntalainen toteuttaa diakonista kutsumustaan käytännön tehtävissä ja kohtaamisissa, esimerkiksi diakoniaruokailuissa, kirpputorilla, diakoniakahvilassa ja Hiljaisuuden retriiteissä.

Esimerkiksi kirpputoreilla moni seurakuntalainen voi toteuttaa omaa kutsumustaan.

Työntekijät ovat seurakuntalaisia varten 

Seurakuntaliitos on lisännyt hallinnollisia tehtäviä, ja niiden hoitaminen vie työalajohtajan eli Alajärven diakoniatoimiston toisen viranhaltijan työaikaa. Samoin liitoksen myötä yhteisiin palavereihin käytetään nykyisin hieman enemmän aikaa, jotta riittävä tiedonkulku saadaan turvattua ja työjärjestelyt hoitumaan. 

– Aiemmin pienemmissä yhteisöissä saatoimme ratkaista asioita muitta mutkitta.Suuremman työyhteisön kohdalla on hyväksyttävä, että asioiden paljous ja hallinnollinen monikerroksisuus jättää niin yksittäisen työntekijän äänen kuulumisen kuin tiedonsaannin helposti etäisemmäksi. 

Akonniemi pohtii, että kestää aikansa, ennen kuin työyhteisö sopeutuu laajempaan hallinnolliseen kokonaisuuteen ja alkaa toimia yhtenäisenä joukkueena. Hänen mukaansa työalan johtajan on tärkeää olla koulutettu diakoniatyöntekijä.

Hän kertoo käyneensä pitkän työuransa aikana läpi useita suuria organisaatiomuutoksia terveydenhuollossa. Hän on oppinut, että muutostilanteissa on erityisen tärkeää suunnata parhaat voimavarat työn tavoitteiden toteuttamiseen. 

– Tässä kontekstissa se tarkoittaa seurakunnan perustehtävän parhaaksi toimimista. Hallinnolliset ja käytännölliset haasteet kyllä korjaavat itseään ajan kanssa. Kun luottamus ja kokemus lisääntyvät, asioissa päästään yhdessä eteenpäin. 

Akonniemi toteaa, että oman alueen kirkko ja seurakunnan muut kokoontumistilat sekä tutut papit ja muut työntekijät ovat seurakuntalaisille usein hyvin tärkeitä. Seurakunta on monille hengellinen koti. 

Siksi on ensisijaisen tärkeää, että seurakuntaliitoksissa kunnioitetaan alueiden yksilöllistä historiaa ja seurakuntaelämää. Akonniemen mukaan on tärkeää säilyttää kunkin alueen omaleimaisuus, ja seurakuntalaisille tuttuja toimintoja tulee jatkaa entiseen tapaan, jos suinkin mahdollista. 

– Olemme halunneet kuunnella seurakuntalaisia tarkalla korvalla, kun olemme heitä monissa yhteyksissä tavanneet. Me työntekijät olemme seurakuntalaisia, emme itseämme ja virkojamme varten.

Hengellinen elämä on seurakunnassa ylipäätään rikasta. 

Diakonia on voimakas työmuoto

Alajärven seurakuntaan rakennettiin liitoksen jälkeen työalakohtainen hallinto, jossa kukin työala muodostaa oman toiminnallisen kokonaisuutensa. Liitoksen myötä diakonian työalalle valittiin työalajohtaja, jonka vastuulle kuuluu myös lähetyksen työalajohtajan tehtävä. 

Diakonialla on oma talous- ja toimintasuunnitelma ja diakonian toimintaryhmä, jossa on edustus koko seurakunnan alueelta. Toimintaryhmän puheenjohtajana toimii seurakuntalainen ja lisäksi ryhmässä on kirkkoneuvoston edustaja. 

– Diakoniapastorin rooli ja tehtävä hakee meillä edelleen uomiaan. Joka tapauksessa hänen teologinen asiantuntemuksensa nähdään arvokkaana. Vastaavasti me diakoniatyöntekijät kannamme stolaa ja muita vihkimysviran tunnuksia ylpeänä. Diakonia on voimakas työmuoto, eikä sen pidä eristäytyä seurakunnassa omaksi saarekkeekseen.

Akonniemi kertoo Alajärven kaupungin olevan vireä toimintaympäristö, jossa on hyvät kaupalliset palvelut ja laadukkaat peruspalvelut. Hän toteaa alueen olevan kaunista järviseutua, jossa niin luontoarvot, maaseutumaisuus kuin sukulaisten verkostot ovat suuri rikkaus ja voimavara. 

Hänen mukaansa Alajärven seurakunnan nykyisillä resursseilla voidaan vastata varsin hyvin seurakuntalaisten hengellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin sekä löytää palvelemisen paikkoja. 

Seurakunnan omaleimaisuus ja hengelliset viiteryhmät, kuten herätysliikkeet, ovat seurakuntalaisille tärkeitä. Akonniemen mukaan hengellisen perinnön säilyttäminen ja siirtäminen uusille sukupolville tapahtuu näiden kautta. Hengellinen elämä on seurakunnassa ylipäätään rikasta. 

– Siellä, missä seurakunnan yhteyteen tullaan mielellään ja oma-aloitteisesti, ollaan asian ytimessä. Onneksi liitoksista ja hallinnollisista muutoksista huolimatta evankeliumin sanomaa ei tarvitse muokata tai päivittää.