Kommentti: Työaika ei vielä tullut hengelliseen työhön
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden oikeudellinen päättely perustui pitkälti työnantajan selvitysten toistamiseen. Asian vieminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi suotavaa, mutta ratkaisua saataisiin silti odottaa jopa 2030-luvulle.
Teksti Jussi Junni
Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 6.2.2026 kumonnut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen määrätä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnalle 10 000 uhkasakko, koska seurakunta ei suostunut noudattamaan AVIn kehotusta ryhtyä soveltamaan työaikalakia hengellisen työn viranhaltijoihin.
Taustalla on Etelä-Suomen AVIn Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan ja Töölön seurakuntaan vuonna 2022 tekemä työsuojelutarkastus. Tarkastuksessa molemmat seurakunnat saivat moitteita työn vaarojen puutteellisesta arvioinnista, erityisesti psykososiaalisen kuormituksen ehkäisyn kannalta. Lisäksi AVI katsoi lainvastaiseksi sen, että tuomiokirkkoseurakunnassa hengellisen työn viranhaltijoihin ei sovellettu työaikaa. Töölön seurakunta sai tältä osin puhtaat paperit, koska siellä hengellisen työn viranhaltijat ovat kirkon virkaehtosopimuksen mukaisen moduulityöaikajärjestelmän piirissä.
Aluehallintovirasto katsoi, etteivät tuomiokirkkoseurakunnan selvitykset siitä, miksi hengellisen työn viranhaltijat voisivat olla työaikalain soveltamisen ulkopuolella, olleet riittäviä. Seurakunta ei muun muassa ollut arvioinut asiaa viranhaltijakohtaisesti eikä selvityksen taso muutoinkaan tyydyttänyt AVIa. Se antoikin seurakunnalle kehotuksen ryhtyä soveltamaan työaikaa hengellisen työn viranhaltijoihin.
Se, mitä AKI-liittojen neuvonnassa tiedetään seurakuntien työnjohtokäytännöistä, puhuu vahvasti työnantajan selvitystä vastaan.
Koska tuomiokirkkoseurakunta ei suostunut noudattamaan työsuojeluviranomaisen kehotusta, määräsi AVI tehosteeksi 10 000 euron uhkasakon, josta seurakunta valitti Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Nyt oikeus antoi ratkaisun, jossa se katsoi työnantajan selvitykset asiasta riittäviksi ja kumosi uhkasakon. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, vaan AVIt vuoden 2026 alusta korvannut Lupa- ja valvontavirasto voi valittaa asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijoiden kannalta ratkaisu on valitettava. Tuomioistuimen päätöksen perustelut ovat lähes sanasta sanaan kopioita siitä, mitä työnantaja on tuomioistuimelle kertonut. Papit, kanttorit, diakonit ja nuorisotyönohjaajat kuulemma saavat vapaasti päättää työaikansa pituuden ja sijoittelun. Sillä ei ollut tuomioistuimen mielestä merkitystä, että hengellisen työn viranhaltijoilla on merkittävästi aikasidonnaisia työtehtäviä, joiden sijoittelua he eivät itse voi valita. Minä en tiedä yhtään seurakuntaa, jossa työntekijä voisi itsenäisesti päättää, milloin hän katsoo sopivaksi hoitaa erilaiset tilaisuudet, eikä näin tarvitse ollakaan.
Viranhaltijoita tuomioistuin ei asiassa kuullut. Se, mitä AKI-liittojen neuvonnassa tiedetään seurakuntien työnjohtokäytännöistä, puhuu vahvasti työnantajan selvitystä vastaan. Helsingin seurakuntayhtymässä seurakuntatyötä johdetaan huomattavan keskitetysti verrattuna maan keskiarvoon. Viranhaltijat eivät voi itse päättää jumalanpalvelusten, kirkollisten toimitusten, rippikoulujen, hartaustilaisuuksien ja kokouksien aikatauluista, vaan työnantajalla on tilaisuuksiin ja hallintoon liittyvä vuosisuunnitelma, josta työt jaetaan viranhaltijoiden kalentereihin, kuten muillakin työpaikoilla tässä yhteiskunnassa. Kun viranhaltijalla on ns. toimitusvuoro, hänen on otettava kyseiselle työpäivälle tulevat kirkolliset toimitukset sellaisena ajankohtana, kuin seurakuntalainen on ne sihteeriltä varannut. Käsittääkseni Helsingin seurakuntayhtymässä toimituksia jaetaan viranhaltijoiden kalenteriin myös automaattisten järjestelmien (tekoälyn) avulla. Hengellisen työn viranhaltijoiden vapautta valita työskentelypaikkansa rajoitetaan merkittävästi, kun heiltä edellytetään läsnäoloa työpaikalla vähintään tietyn verran kokonaisia päiviä viikossa. Tällainen ei ole työaika-autonomiaa.
Minä en tiedä yhtään seurakuntaa, jossa työntekijä voisi itsenäisesti päättää, milloin hän katsoo sopivaksi hoitaa erilaiset tilaisuudet, eikä näin tarvitse ollakaan.
Koska työaikalain soveltamisalan tulkinta on kirkon n. 5 000 hengellisen työn viranhaltijan kannalta erittäin merkityksellinen, on toivottavaa, että Lupa- ja valvontavirasto vie asian korkeimman hallinto-oikeuden tarkasteltavaksi. Oikeudellinen päättely, joka ratkaisussa perustuu lähinnä työnantajan esittämien perustelujen toistamiseen, suorastaan edellyttää sitä.
Tuomiokirkkoseurakunnan tapaus herättää huolta oikeudenhoidon resurssien riittämättömyydestä. Uhkasakko asetettiin vuoden 2022 lopussa. Valituksesta ratkaisun saamiseen kului melkein kolme vuotta. Jos asia etenee vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, aikaa kuluu helposti 2–3 vuotta lisää. Mikäli KHO katsoo, että asiassa pitäisi saada EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu EU:n työaikadirektiivin soveltamisesta tässä asiassa, pitenee ratkaisun saaminen vielä 3–4 vuodella. Silloin ollaan vähintäänkin 2030-luvulla.
