Karo Suopuro siirtyi urkuparvelta lentokoneen ohjaamoon – ”Jotain samaa urkujen soittopöydässä ja lentokoneen ohjaamossa taitaa olla”
Vaikka Karo Suopuro vaihtoi kanttorin työn lentämiseen, soittaminen ei silti lopu. Jutun toinen ammatinvaihtaja Jarmo Latvanen on edelleen pappi, vaikka hänen laumansa on nykyään hieman erilainen.
Teksti Eliisa ala-kuusisto kuvat Juho Saarinen, annukka numminen
Karo Suopuro valmistui kanttoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna 2022. Hän on toiminut kanttorin tehtävissään kotiseudulla Hämeenlinnassa ja muualla Kanta-Hämeessä. Viimeisimpänä hän työskenteli Nokian seurakunnissa.
Suopuro kertoo, että hän on ollut kiinnostunut ilmailusta ja musiikista jo pienestä pojasta lähtien.
− Pienenä poikana kävin isovanhempieni kanssa kirkossa kuuntelemassa urkuja ja kanttorien musisointia. Olin vaikuttunut urkujen eri sävyistä sekä matalien äänien resonoinnista kirkkosalissa ja joskus kehossa asti. Niinpä halusin aloittaa itsekin urkujen soittamisen.
Lapsena hän kävi myös lennokkikerhossa, joka oli silloin hänen lähin kosketuksensa ilmailun maailmaan. Hän halusi myös päästä oikean lentokoneen ohjaamoon katsomaan millaista siellä on.
− Jotain samaa urkujen soittopöydässä ja lentokoneen ohjaamossa taitaa olla. Molemmissa tarvitaan ainakin käsien ja jalkojen yhteistyötä, Suopuro toteaa.
Urut ovat soitinten kuningatar, ja mielestäni niiden soittamista hienompaa harrastusta saa hakea.
Suopuro haluaa työllistyä kotimaiseen lentoyhtiöön
Suopuro aloitti vuonna 2024 Patria Pilot Trainingilla Pirkkalassa ja pääsi sitten opiskelemaan ammattilentäjäksi Suomen Ilmailuopistoon Poriin. Päämääränä on työllistyä kotimaiseen lentoyhtiöön lentäjäksi.
Lentäjän koulutus on tähän asti ollut vähintään yhtä kiinnostavaa kuin mitä hän oletti. Se vaatii paljon, mutta vastavuoroisesti myös antaa paljon.
Valintakokeissa testattiin soveltuvuutta alalle monella tavalla: psykologisista testeistä haastatteluihin, ryhmätyöskentelyyn ja ilmailulääkärin tarkastuksiin.
Lentäjälle tärkeitä piirteitä ovat ainakin halu työskennellä muiden kanssa, ja työssä tarvitaan myös joustavuutta sietää vaihtuvia olosuhteita.
Musiikki ja urkujen soittaminen säilyvät nekin tavalla tai toisella tulevan lentäjän elämässä
− Urut ovat soitinten kuningatar, ja mielestäni niiden soittamista hienompaa harrastusta saa hakea, Suopuro vakuuttaa.
Latvasen ala vaihtui, mutta tavallaan ei vaihtunutkaan
Jarmo Latvanen teki papin töitä kahdeksan vuotta Ylöjärven seurakunnassa. Vuonna 2002 hän kuitenkin teki päätöksen lähteä jatkamaan vanhempiensa tilaa Akaassa ja ryhtyi Tolvilan tilan maatilayrittäjäksi.
Kokonaan papin työt eivät kuitenkaan jääneet, vaikka hän irtisanoutuikin papin virasta, sillä hän teki Kylmäkoskella ja Lempäälässä tuurauksia – lähinnä toimituksia ja jumalanpalveluksia viikonloppuisin.
Tavallaan Latvanen ei ole vaihtanut alaa, hän vain toteuttaa pappeuttaan toisella tavalla.
− Minua on rohkaissut Pietarin kirjeen kohta, jossa pyydetään kaitsemaan sitä laumaa, jonka Jumala on kaitsijalleen uskonut.
Alun perin vanhempien pitämällä tilalla oli ravihevosia. Parhaimmillaan talleilla oli 46 hevosta, mutta Latvanen ei kuitenkaan kokenut hevosia omakseen.
Vuonna 2007 tulivat lampaat.
− Ryhdyin lammaspaimeneksi. Olen paimen. Ihmiset tietävät myös, että olen pappi.
Mielestäni kirkon ydintehtävä on olla ihmistä lähellä. Monet suhteet luodaan arkisessa kohtaamisessa, ja ne kantavat ihmistä elämässä lähelle Jumalaa ja luomakuntaa.
Ihmisten palveleminen on edelleen sydämen asia
Hänestä on ollut hienoa tulla tietoiseksi siitä, että saa olla osa luonnon kiertokulkua ja osa Jumalan luomaa luontoa. Ihmiset on luotu oikeasti viljelemään ja varjelemaan, Latvanen kertoo.
Latvaselle ovat tärkeitä arvoja eettisyys ja ekologisuus, lampaiden hyvinvointi, luomuviljely, laidunnus ja alkuperäisrotutilallisuus. Myös ihmisten kohtaaminen ja palveleminen on sydämen asia.
− Seurakunnassa tapasin vuosien aikana paljon ihmisiä erilaisissa elämän käännekohdissa, arkena, juhlissa ja leireillä. Monet heistä pitävät yhä yhteyttä ja ovat asiakkaina nyt Paimenen Makasiinissa, joka on tilamyymälän nimi.
Lampurina toimiminen on tuonut Latvaselle alalta luottamustehtäviä ja valtavan verkoston. Hän toimii Suomen Lammasyhdistys ry:ssä, Luomuliiton hallituksessa ja edustajana Pirkanmaan luomuyhdistyksessä.
Latvasta mietityttää ja huolestuttaa kirkon nykyinen tilanne ja asema.
− Mielestäni kirkon ydintehtävä on olla ihmistä lähellä. Monet suhteet luodaan arkisessa kohtaamisessa, ja ne kantavat ihmistä elämässä lähelle Jumalaa ja luomakuntaa. Jäykät käytännöt määrittelevät liikaa kirkossa, ja on unohtunut se, että jos on kirkon töissä, on palvelutehtävässä.
