Neljä vuotta Australiassa oli Lassi Pappiselle opettavainen keikka − ”Pitää lähteä sellaisella asenteella, että et voi lähteä sinne muuttamaan ketään, mutta sinun tulee itse olla valmis muuttumaan” 

Teksti Hanna similä kuvat LAssi Pappinen

Neljä vuotta Australiassa opetti pastori Lassi Pappista vapautumaan pappina. Hän palveli perheensä kanssa Australian Sydneyn auringon alla asuvia ulkosuomalaisia 1964 perustetussa Etelän Ristin seurakunnassa noin neljän vuoden ajan. Työ ulkomailla oli ollut koko perheen haave. 

Suomalaisten siirtolaisten aikanaan perustama noin 30 000 jäsenen kokoinen Etelän Ristin seurakunta kuuluu Australian luterilaiseen kirkkoon, joka on viralliselta nimeltään Lutheran Church of Australia and New Zealand, LCANZ.

Toisen maan työkulttuurissa työskenteleminen olisi varmasti tervetullutta melkein jokaiselle kirkon työntekijälle monestakin eri syystä. 

Tehtävä maailman toisella laidalla oli Pappisen mukaan suhteellisen nuorelle papille varsin opettavainen keikka. Kokemuksen jälkeen kotimaamme kovin itsestään selviltä tuntuvat rakenteet ja resurssit voivat nousta arvoon arvaamattomaan. 

Pappinen palasi viime syksynä Kokkolaan, jossa hän toimii pastorina suomalaisessa seurakunnassa. Hän olisi valmis tuomaan monta asiaa Australiasta suomalaiseen kirkolliseen työkulttuuriin, mutta vastaan tuli myös sellaista, joka sai jäädä sinne. 

Esimerkiksi hiekkaristin tekemistä varten oppi kuljettamaan hiekkaa pullossa auton takakontissa.

Toimitukset vaativat papilta kekseliäisyyttä

Erilaiset kohtaamiset eri elämäntilanteissa olevien Sydneyssä asuvien ulkosuomalaisten kanssa olivat Pappisen työn keskiössä. 

− Kohtaamiset suomikoulussa, kauppakamarilla ja kirkollisissa toimituksissa. Työssäni siellä sain kuulla paljon erilaisia elämäntarinoita, ja olikin erittäin tärkeää olla loputtoman kiinnostunut kuulemaan niitä, Pappinen summaa.

Perinteiset kirkolliset toimitukset kuuluivat toki myös Australiassa papin toimenkuvaan, mutta toimituksia oli paljon vähemmän kuin Suomessa. Pappina toimituksissa toimiminen vaati kuitenkin paljon kekseliäisyyttä, joustavuutta sekä käytännön järkeä.

− Kaikki niihin liittyvä oli valmisteltava itse alusta loppuun. Esimerkiksi hiekkaristin tekemistä varten oppi kuljettamaan hiekkaa pullossa auton takakontissa, koska ei siellä ollut kappeleissa hiekkaa tarjolla. Meille suomalaisille on kuitenkin vahva symbolinen merkitys, että hiekkaristi tehdään, Pappinen kertoo.

Pappi ei mene valmiiksi katettuihin pöytiin, vaan kaikki on valmisteltava itse 

Hiekan hankkiminen toimituksiin ei ollut ainoa asia, joka Sydneyssä palveltaessa oli hoidettava itse. 

− Seurakunnan ainoana palkattuna työntekijänä hoidin kaiken hallinnon, mutta esimerkiksi myös hyvin käytännönläheiset asiat kuten ehtoollisviinin tilaamisen ja ehtoollispöydän kattamisen, Pappinen muistelee.

Ulkosuomalaistyössä hyvin käytännönläheiset taidot ovat arvossa. Mikään ei tule valmiina, eikä pappi voi siellä odottaa pääsevänsä valmiiksi katettuihin pöytiin. 

Koska pappi on seurakunnassaan ainoa palkattu työntekijä, vapaaehtoisten rooli seurakunnassa on merkittävä eli hyvin erilainen kuin Suomessa. Pappinen kertoo, että vapaaehtoiset toimivat aidosti vastuunkantajina seurakunnassa. Nyt kun Sydneyssä on papiton kausi menossa, vapaaehtoiset hoitavat siellä kaiken – esimerkiksi sanajumalanpalvelukset.

− Jokainen nuorempi työikäinen on tavalla tai toisella mukana seurakunnan toiminnassa aina varainkeruusta erilaisten hartauksien pitämiseen saakka. Heistä koostuu myös seurakunnan neuvosto, Pappinen jatkaa.

Seurakunnan ainoa toimielin on kirkkoneuvosto, johon pastorin lisäksi kuuluu kahdeksan valittua jäsentä. Lisäksi ylintä päätösvaltaa käyttää vuosikokous.  

Vaikka pappi on Sydneyn suomalaisessa seurakunnassa ainoa työntekijä, niin erilaisia tukijoukkoja mantereelta kyllä löytyy. Pappinen mainitsee kolme muuta suomalaista pappia, jotka löytyvät Melbournesta, Canberrasta ja Brisbanesta sekä myös Australian luterilaisen kirkon kollegat sekä New Southin osavaltion piispan. 

Australiassa asumisen näkökulmasta tärkeäksi tukijoukoksi koko perheelle muodostuivat myös suomalaiset siellä asuvat perheet, erityisesti sellaiset, joilla ei ollut kiinteää suhdetta seurakuntaan. Pappiselle oli tärkeää olla tekemisissä myös ihmisten kanssa, joille ei ollut ensisijaisesti pappi.  

Australiassa pappi tuntee aidosti omat seurakuntalaisensa

Kollegiaalisuus australialaisten pappien kanssa oli tärkeää, mutta paikallisen kollegan rooli on hyvin erilainen kuin papin rooli täällä kotimaassa. 

− Papit siellä asuvat pappiloissa, ja työ on hyvin kokonaisvaltaista. Siellä myös odotetaan automaattisesti, että kumppani osallistuu tavalla tai toisella seurakunnan palvelemiseen tai on ainakin mukana monissa tapahtumissa ja tilanteissa, Pappinen kertoo. 

Myös Pappisen puoliso Iida Pappinen piti yhdessä miehensä kanssa muskaria alueen suomalaisille lapsille ja osallistui lisäksi lähes kaikkeen muuhunkin. Hänet nähtiin usein myös Kanttorin roolissa. 

Papin identiteetti ja kutsumus on siellä palvelevilla kokonaisvaltaisesti vahva. Pappi tuntee aidosti omat seurakuntalaisensa. Pappinenkin kertoo, että hän tunsi nimeltä jokaisen messuun osallistuvan. Täällä Suomessa on toisin. 

Australiassa papin rooli on myös vahvasti opettajan ja oikean opin valvojan rooli. Tämä näkyi Pappisen mukaan välillä opillisena jäykkyytenä, joka kuuluu niihin asioihin, joita hänestä ei tuntunut vaikealta jättää Australiaan.  

Siellä ihmiset tulevat kirkkoon olemaan aidosti yhteisö. Tällaiselle on iso tarve.

Luterilaisuutta voi elää monella eri tavalla todeksi

Yhteisöllisyys on asia, jonka Pappinen toisi mielellään australialaisesta seurakuntaelämästä Suomeen.

− Siellä ihmiset tulevat kirkkoon olemaan aidosti yhteisö. Tällaiselle on iso tarve. Siellä seurakunnat myös ovat ihmisen kokoisia, Pappinen kertoo. 

Lasten huomioiminen on myös aivan eri tasolla Australiassa kuin Suomessa. Vaikka pappi siellä valvookin oppia ja opettajan rooli on vahva, niin jumalanpalveluksissa ollaan vapaampia traditioista.

− Lopulta kokemus ulkomailla johti tietynlaiseen vapautumiseen pappina. Pystyin ymmärtämään, että miten erilaisilla tavoilla esimerkiksi luterilaisuutta voi elää todeksi, Pappinen kertoo.