Jobin toimitus esittäytyy: Tuula Paasivirta on pappi, viestijä, runoilija ja valokuvaaja – ”Ihmisten tarinat ja elämänkokemukset kiinnostavat todella paljon”
Tuula Paasivirta on syntynyt Hämeessä, mutta hänessä on tuhti eteläpohjalainen puoli.
Teksti Tuula Paasivirta kuva Tuula paasivirran kotialbumi
Vihreän tuvan tyttö istuu vihreässä minipuutarhassaan kohtuullisen lähellä merenrantaa ja katselee taivaalla lentäviä lintuja.
Tämä on eräs toteutuneista unelmistani. Meillä on Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys − Rusetti ry:ssä motto: yrittää toteuttaa unelmia. Se on vertaistuellista ja hauskaa.
Synnyin 1950-luvulla hämäläisen perunapellon laidalla. Toki löytyy minusta myös tuhti eteläpohjalainen puoli: kuulun sukupolveen, jonka elämän tie kulki kaupunkiin työn ja opiskelun perässä. Ensimmäisinä työvuosinani tutuiksi tulivat Presidentinlinnan tienoot ja Ullanlinnan maisemat.
Joskus esittelen itseni digimummoksi. Taidan nimittäin ikäisekseni rivikansalaiseksi osata tietotekniikkaa melko hyvin − digivalokuviakin minulla on pilvipalvelussa tuhatmäärin.
Teen edelleen pyydettäessä työtehtäviä pappina joissakin erityistehtävissä ja ihan tavanomaisissa kirkollisissa toimituksissa sekä jumalanpalveluksissa.
Edellä muutama välähdys vapaammasta minästäni.
Työelämästäkin vietän jo periaatteessa vapaavuosia, vaikka käytännössä teen edelleen pyydettäessä työtehtäviä pappina joissakin erityistehtävissä ja ihan tavanomaisissa kirkollisissa toimituksissa sekä jumalanpalveluksissa.
Pienemmässä määrin teen kirjallisuusterapiaohjaajan töitä, ja siinä voin yhdistää monipuolista taustaani ja koulutustani. Olen kirjastoalan merkonomi ja tehnyt toimittajan töitä eri muodoissa pitkään. Ihmisten tarinat ja elämänkokemukset kiinnostavat todella paljon.
Jo pikkutyttönä karkasin kirjastoon, kun vanhempien silmä vältti, ja koulun kirjasto tuli luettua läpi. En tiedä, mistä keksin sinne juosta.
Oma kirjoittaminen ja kiinnostus kirjallisuuteen sekä kokemus kriisityöstä auttavat kehittämään ja luomaan erilaisia kirjallisuusterapeuttisia tapahtumia ja ryhmiä, jotka toteutan joko livetapaamissa tai Teamsissa.
Olen pyynnöstä suunnitellut ja toteuttanut papin työhöni kiinteästi kuuluvia sururyhmiä kirjallisuusterapeuttisin menetelmin. Koronavuosina pidin kahdessa seurakunnassa kahtena peräkkäisenä vuonna yhteensä kuusi erilaista sururyhmää.
Olen julkaissut yhden omakustanteisen runokirjan ja ollut mukana toimittamassa useita
eri alojen kirjoja, mutta toki ne ovat liittyneet suurimmalta osalta vammaisten
ihmisten elämään tavalla tai toisella.
Olen ensimmäinen nainen näkövammaisena pappina ja yksi harvoja liikuntavammaisia pappeja.
Virkatöissä olen viimeksi ollut seurakuntapappina Vantaankosken seurakunnassa.
Työelämääni on liittynyt myös päätoimisia viestinnän tehtäviä ja edellä mainittua kriisityöntekijän vaativaa työtä.
Olen ensimmäinen nainen näkövammaisena pappina ja yksi harvoja liikuntavammaisia pappeja. Pappisvihkimyksen sain riemuvuonna 2000 Tapiolan seurakuntaan, joten tänä keväänä pappisvihkimyksestä tulee 26 vuotta.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen vammais- ja köyhyysverkostoissa sekä luottamus- ja vapaaehtoistehtävissä vie ison siivun ajastani. Olen pitänyt useita näyttelyitä valokuvistani ja itse toteuttamistani runovalokuvatauluista.
Jobimediaan kirjoitan mielelläni henkilöhaastatteluja, ja olen saanut kirjoittaa myös joitakin asia-artikkeleita. Tässä yhdistyy monialaisesti kaikki muu osaamiseni. Ensimmäiset lehtityöni tein 1970-luvulla kauppakoulussa vanhanaikaisella spriikopiokoneella monistaen.
Työkokemukseeni ja arkeeni kuuluu myös Saavu Kirkkopostin ääni- ja pistelehden päätoimittajuus seitsemättä vuotta, joten pitkä matka tekniikassa on toimittajan työssä tullut kuljettua.
