Yksin työskentelevät pitävät työn vapaudesta, mutta kaipaavat myös laajempia resursseja

Teksti Kirsi KujanpäÄ, Tiina Sukari kuva Marko Pasma

Tutkimme opinnäytetyössämme pienten seurakuntien diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointia sekä selvitimme heidän näkemyksiään mahdollisista, sekä jo toteutuneista seurakuntaliitoksista. Opinnäytetyömme tavoite oli tuottaa lisää tietoa diakoniatyöntekijöiden työhyvinvoinnista, työssäjaksamisesta sekä seurakuntaliitoksiin liittyvistä ajatuksista.

Opinnäytetyömme tutkimusmenetelmä oli laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin Teams-etäyhteydellä huhti-toukokuussa 2023. Haastatteluihin osallistui kuusi diakoniatyöntekijää. Tulokset analysoimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Yksin työskentely vaatii organisointikykyä

Tulosten perusteella diakoniatyöntekijät kokivat ainoana diakoniatyöntekijänä työskentelyn enimmäkseen positiivisena asiana, vaikka haasteitakin löytyi. He olivat myös löytäneet itselleen sopivia keinoja lisätä työssäjaksamistaan.  Liitosajatukset vaihtelivat toiveikkuudesta pelkoihin.   

Haastattelemamme diakoniatyöntekijät kokivat työhyvinvointinsa haastatteluhetkellä pääosin hyväksi. Työhyvinvointia edistävinä asioina pidettiin päätäntävaltaa oman työn suunnittelussa, työn monipuolisuutta, muilta saatua tukea, vapaa-ajan toimintaa sekä hengellisyyttä. Työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä mainittiin vähäiset resurssit, yksin pärjääminen ja työn kuormittavuus.

Opinnäytetyömme tulosten perusteella tulimme siihen johtopäätökseen, että seurakunnassa ainoina diakoniatyöntekijöinä työskentelevät ovat usein itseohjautuvia ja organisointikykyisiä, sekä osaavat priorisoida ja rajata työtään. He pystyvät melko hyvin hallinnoimaan ajankäyttöään ja tekemään päätöksiä itsenäisesti, vaikkakin toisinaan kaipaavat kollegoiden tukea.

Seurakuntaliitoksen mahdollisuudet ja uhat

Diakoniatyöntekijöiden ajatukset liitoksista eivät olleet yhteneväiset. Itsenäisten seurakuntien diakoniatyöntekijöiden ajatuksissa liitoksen mielletään tuovan joustavuutta, parempia resursseja, monipuolistuvaa ja erityisryhmiä palvelevaa toimintaa. Osa haastatelluista ei haluaisi liitosta, jos resurssit vain muuten riittäisivät, joillain taas oli pelkona, ettei toiminta olisi enää seurakuntalähtöistä. Pohdintaa aiheutti myös seurakuntalaisilta tuleva vastustus liitoksesta sekä ajatus, toimivatko palvelut enää, jos toiminta menee liian isoksi kuten hyvinvointialueilla.

Seurakuntalaisten ja työntekijöiden kuulemista pidetään tärkeänä liitosprosessissa. Liitoksen jo kokenut kertoi prosessin myötä resurssien laajenneen, koulutusmahdollisuuksien parantuneen, auttamistyön määrärahojen kasvaneen, työtahdin helpottaneen ja tehtävänkuvien rajautuneen. Liitosajatuksiin liittyy siis sekä toiveita että pelkoja, mutta liitoksen ajatellaan olevan pääosin positiivinen asia, jonka tarkoitus on parantaa seurakunnan toimintakykyä.

Työntekijän kyky priorisoida ja rajata työtään ovat tärkeitä taitoja, joihin yhdistettynä työajattomuus koettiin työhyvinvointia lisäävänä asiana. Työnohjausmahdollisuutta pidettiin tärkeänä tukimuotona työssäjaksamisen ylläpitämisessä. Mahdolliseen tulevaan liitokseen liittyvissä toiveissa korostui seurakuntalaisten ja työntekijöiden kuuntelun merkitys, liitosseurakuntien toimiva yhteistyö sekä liitosseurakunnan säilyminen aktiivisena toimijana omalla alueellaan uudessa liitoksessa.