Kirkon työntekijä voi olla ratkaiseva väkivallan katkaisija – jos uskaltaa kysyä
Kaikki väkivalta ei näy ulospäin ja siksi sen tunnistaminen vaatii herkkyyttä ja rohkeutta. Kirkon työntekijöille kehitetty opas tarjoaa käytännön keinoja kysyä, kuunnella ja ohjata avun piiriin.
Teksti Anne Fäldt, Laura Korsulainen kuvat Arkisto
Lähisuhdeväkivalta koskettaa kaikenikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä, mutta jää usein piiloon. Se ei ole aina näkyvää eikä rajoitu ainoastaan fyysiseen väkivaltaan. Häpeä ja pelko voivat estää avun hakemisen, eikä kokija välttämättä kerro tilanteestaan oma-aloitteisesti. Hän saattaa jopa puhua tekijästä myönteiseen sävyyn. Nämä tekevät tunnistamisesta haastavaa – ja korostavat ammattilaisen aktiivisen toimijuuden merkitystä. Kirkon työntekijä voi olla ratkaisevassa roolissa: yksi kysymys voi tehdä väkivallan näkyväksi.
Tukea työntekijän arkeen – opas puheeksiottoon
Vastauksena lähisuhdeväkivallan tunnistamisen ja puheeksioton haasteisiin toteutimme Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyön yhteistyössä Oulun seurakuntayhtymän kanssa. Yhteiskehittämisen tuloksena syntyi sähköinen opas kirkon työntekijöille.
Opas tarjoaa selkeän ja käytännönläheisen tuen tilanteisiin, joissa herää huoli lähisuhdeväkivallasta. Se sisältää konkreettisia apukysymyksiä lähisuhdeväkivallasta kysymiseen, toimintamallin, kun väkivalta tunnistetaan asiakaskohtaamisessa sekä palveluluettelon keskeisistä auttavista tahoista.
Opas on suunniteltu niin, että myös aiheeseen aiemmin perehtymätön työntekijä pystyy toimimaan sen avulla.
Puheeksiotto vaatii rohkeutta
Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen ja puheeksi ottaminen vaativat ammattilaiselta herkkyyttä ja rohkeutta. Kysymysten esittäminen voi tuntua vaikealta, ja työntekijä saattaa pohtia, kuuluuko asia hänen työnkuvaansa. Epäröinti on ymmärrettävää, mutta vaikeneminen voi jättää väkivallan piiloon.
”Olen huolissani sinusta ja epäilen, että sinua kohdellaan väkivaltaisesti”
“Onko kotona kaikki hyvin?”
“Missä tunnet olosi turvalliseksi?”
”Voitko tehdä omaa elämääsi koskevia päätöksiä ilman pelkoa?”
Keskusteluun johdattelu tai avoin kysymys voi synnyttää luottamuksellisen keskustelun. Kun lähisuhdeväkivalta otetaan puheeksi, tulee varmistaa rauhallinen ja turvallinen tilanne, kuunnella ilman arvostelua ja välttää syyllistäviä kysymyksiä. Samalla on tärkeää luoda toivoa kertomalla, että apua on saatavilla.
Tunnistaminen vaatii ymmärrystä
Väkivaltaan viittaavia merkkejä voivat olla esimerkiksi näkyvät vammat, pelokkuus tai varautuneisuus. Myös ristiriitainen tai välttelevä puhe tekijästä sekä kontrollin ja alistamisen piirteet voivat herättää huolta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, kuten niihin, jotka ovat riippuvaisia toisten huolenpidosta tai elävät muuten turvattomissa olosuhteissa. Ero on usein vaarallisin vaihe lähisuhdeväkivallan kokijalle, sillä erokriisi voi aktivoida väkivallan.
On tärkeää ymmärtää, että lähisuhdeväkivalta ei ole vuorovaikutusongelma. Riitatilanteessa molemmat osapuolet voivat ilmaista mielipiteensä ilman pelkoa. Lähisuhdeväkivallassa kokija on aina alisteisessa asemassa suhteessa tekijään.
Varhainen tunnistaminen voi pelastaa
Eettinen ammattikäytäntö ja lainsäädäntö velvoittavat ohjaamaan asiakkaan avun piiriin. Moniammatillinen yhteistyö on keskeistä uhrin turvallisuuden varmistamisessa. Samalla se mahdollistaa tuen tarjoamisen myös väkivallan tekijälle. Näin voidaan ehkäistä väkivallan uusiutumista ja suojella osapuolia tulevilta haitoilta- jopa perhesurmilta. Siksi lähisuhdeväkivallan varhainen tunnistaminen ja puheeksiottaminen ei ole vain tärkeää, vaan elintärkeää.
