”Avain seurakuntatyön kehittämiseen on nuorten osallistaminen ja innostaminen kirkon työhön” – Santeri Karttusen mukaan nuoret ovat kirkon tulevaisuus

Teksti Juhana Unkuri kuva O’Diako

Santeri Karttusen, 23, opinnot Diakissa ovat loppusuoralla, ja valmistumisen jälkeen hän haluaa hakeutua kirkon työhön − mutta mistä hän sai kipinän uravalintaansa?

Karttunen oli rippikoulun käytyään monen vuoden ajan aktiivisesti mukana silloisen kotiseurakuntansa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nuorten toiminnassa. Hän oli muun muassa rippileireillä isosena useana kesänä.

Noina vuosina hän alkoi miettiä tarkemmin omaa hengellisyyttään ja uskoaan. 

− Lukion päätyttyä olin ensimmäistä kertaa rippileirillä ohjaajan roolissa. Tuon leirin jälkeen ajattelin ”tämä tuntuu omalta jutulta”. Seuraavana keväänä pääsin Helsingin Diakiin opiskelemaan. Opintojen aloittamista lykkäsin vuodella, sillä suoritin ensin siviilipalveluksen, jonka työpalveluosion tein kotiseurakunnassani.

Nyt Karttunen on valmistumassa ensi syksynä sosionomi−kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Opinnot ovat suurimmalta osin vastanneet hänen odotuksiaan.

Hän on saanut paljon käytännön työkaluja muun muassa ryhmien ohjaamiseen ja nuorten kohtaamiseen. Samalla hän on päässyt pohtimaan omaa ammatillista identiteettiään ja kirkon roolia yhteiskunnassa.  

Hänestä on ollut antoisaa nähdä sosiaalialaa myös kirkon kontekstin ulkopuolella. 

− Tämä on toteutunut etenkin sosionomiopintojen harjoitteluissa. 

Työ antaa mahdollisuuden elää ja vahvistaa omaa uskoani, ja jakaa sitä yhdessä muiden kristittyjen kanssa.

Työn arvopohja vetää kohti kirkkoa

Valmistumisen jälkeen Karttunen haluaa hakeutua kirkon nuorisotyöhön. Valintaan vaikutti ennen kaikkea työn arvopohja ja luonne, joissa yhdistyvät kasvatus, yhteisön rakentaminen ja hengellisyys. 

Hänen motivaationsa työhön kumpuaa halusta tukea nuoria tärkeässä elämänvaiheessa sekä auttaa heitä etsimään omia vastauksiaan elämän ja uskon kysymyksiin. 

− Samalla työ antaa mahdollisuuden elää ja vahvistaa omaa uskoani, ja jakaa sitä yhdessä muiden kristittyjen kanssa.

Omat myönteiset kokemukset seurakunnan nuorten toiminnasta ovat osaltaan innostaneet Karttusta jatkamaan tuolla polulla. Hän toivoo voivansa välittää nuorille samaa iloa ja yhteisöllisyyttä sekä Jumalan sanan ja rakkauden kokemusta. 

− Kirkon työstä puhutaan usein kutsumusammattina. Itsekin tunnen tähän työhön vahvaa hengellistä kutsumusta. 

Tähänastisen kokemuksensa perusteella hän näkee seurakunnan hyvin yhteisöllisenä ja moniammatillisena työympäristönä.

− Siellä työ ei oikeastaan koskaan ole yksin tekemistä, vaan yhteistyötä niin muiden työntekijöiden ja vapaaehtoisten kuin nuorten ja heidän perheidensä kanssa. 

Hän odottaa seurakuntatyön tarjoavan mahdollisuuden luovuuteen ja omien taitojen hyödyntämiseen sekä tilaa uusien toimintatapojen kehittämiseen. Karttunen uskoo, että työssä on myös paljon vaihtelevuutta. 

− Toivon myös avointa ja suvaitsevaa keskustelukulttuuria, jossa voi tuoda ja saada uusia ideoita ja näkökulmia asioihin.

Seurakunta voi olla paikka, jossa saa pysähtyä, kysyä ja pohtia isoja kysymyksiä sekä tulla kohdatuksi ilman ehtoja.

Nuorisotyön tehtävä on tarjota toivoa ja merkityksellisyyttä 

Karttusen omat kysymysmerkit kirkon työssä liittyvät pitkälti resurssien riittävyyteen, nuorten tavoittamiseen ja kirkon rooliin yhteiskunnassa. Samalla ne antavat hänelle motivaatiota. 

Hän ajattelee, että nopeasti muuttuvassa maailmassa kirkon nuorisotyökin tarvitsee kehittämistä, johon hän haluaa osallistua omalta osaltaan.

− Avain seurakuntatyön kehittämiseen on nuorten osallistaminen ja innostaminen kirkon työhön. He ovat tämänkin alan tulevaisuus. 

Karttusen mielestä kirkon mission esillä pitämisen ohella seurakunnan nuorisotyön keskeinen tehtävä on tarjota nuorille merkityksellinen ja toivoa herättävä yhteisö. 

− Kaiken maailman melskeen, kiireen ja epävarmuuden keskellä seurakunta voi olla paikka, jossa saa pysähtyä, kysyä ja pohtia isoja kysymyksiä sekä tulla kohdatuksi ilman ehtoja.