Valkealan seurakunnan kappalainen Ari Luomajoki toivoo enemmän panostusta kuvataiteeseen − ”Kuvien kautta monet avautuvat pohtimaan myös hengellisiä kysymyksiä”

Teksti Juhana Unkuri kuvat Jaana Luomajoki ja Ari Luomajoki

Rovasti Ari Luomajoen mukaan luterilainen kirkko oli alkumetreillään vahvasti myös kuvan kirkko.

Hän uskoo, että luterilaista kirkkoa ei olisi syntynyt toteutuneessa laajuudessa, jos kuvataiteella ja painetun kuvan levityksellä ei olisi ollut suurta roolia. Tunnetut taiteilijat Lucas Cranach vanhempi ja nuorempi sekä Albrecht Dürer olivat keskeisessä roolissa, kun luterilaisuus synnytti nopeasti oman kuvaperinteen. 

− Ajan mittaan luterilaisessa kirkossa kuvan merkitys alkoi jäädä kuitenkin taka-alalle, kun sanan ja sakramenttien roolia korostettiin, pohtii Luomajoki, joka on toiminut pitkään Valkealan seurakunnan kappalaisena. 

Hänen mukaansa luterilaisuudessa on kehittynyt väärä mielikuva esimerkiksi siitä, että Martti Lutherille kuvataide olisi ollut toisarvoista, vaikka todellisuudessa Lutherin ajattelussa korostuu kuvien voima. Lutherin kuvateologia oli monipuolinen ja hän pyrki aktiivisesti edistämään kuvan käyttöä. 

Luomajoen mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kuvan voima on sinänsä tunnistettu läpi historian, mutta käytännössä asiaan ei olla kuitenkaan sen isommin satsattu. Hän kertoo, että nykyäänkin kirkolla on iso rooli kuvataiteen ostajana. 

− Valitettavasti seurakuntien hankinnat keskittyvät usein uusien tilojen rakentamiseen. Sen lisäksi tarvittaisiin kokonaisvaltaisempaa kirkollisten tilojen ja varsinkin seurakuntatalojen estetiikan huomioimista, jotta niiden erityinen uskonnollinen luonne pääsisi kunnolla esiin.

Luomajoen havaintojen mukaan eri puolilla Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa toteutetaan kuitenkin enenevissä määrin yksittäisiä, isompia tai pienempiä kuvataideprojekteja. 

− Hienoista ja monipuolisista esimerkeistä huolimatta niistä ei kovin helposti muodostu kokonaisuutta, joka miellettäisiin koko kirkon työksi. 

Luomajoki harmittelee, että kokonaiskirkon tasolla ei ole toimijaa, joka rohkaisisi kokeiluihin ja loisi suhteita taidemaailmaan.

− Toimijat ovat hajallaan ja projektit alueellisia, eikä yhteistyö taiteilijoiden suuntaan ole vakiintunut. Vaikka yksittäisillä taiteilijoilla olisi kiinnostusta käsitellä uskonnollisia teemoja maalauksissaan, kirkossa on liian vähän kanavia niiden esillä pitämiseen, hän pohtii ja muistuttaa, että pienemmillä seurakunnilla taidehankinnoissa on kysymys myös rahasta ja sen puutteesta. 

Luomajoen mukaan yksittäisissä seurakunnissa eri puolilla Suomea on myös erilaisia taidepiirejä, joihin kuvataiteen tekemisestä kiinnostuneet voivat tulla matalalla kynnyksellä. 

Yhtenä myönteisenä esimerkkinä hän nostaa esiin Kirkon kulttuuriasioiden neuvottelukunnan. Sen puheenjohtajana toimii Jenni Haukio, ja jäsenistössä on muutenkin vaikutusvaltaisia hahmoja. 

− Kirkko voisi ehkä hyödyntää tuota foorumia enemmänkin omassa työssään. 

Matkat Italiaan avasivat kirkollisen taiteen perinnettä

Luomajoki kertoo olleensa jo pitkään kiinnostunut uskonnollisesta maalaustaiteesta. Ensivaiheessa hän tutustui teemaan omaksi ilokseen, mutta sittemmin kiinnostus johti taidehistorian opintoihin.

Opiskelunsa Luomajoki aloitti 2000-luvun alussa, ja vuonna 2019 hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. 

Hän on käynyt useaan otteeseen Italiassa, minkä myötä kirkollisen taiteen pitkä perinne on avautunut hänelle uudella tavalla. 

− Samallahan se on tärkeä osa koko Euroopan taiteen historiaa. Italialaisilta olen oppinut, miten luontevaa uskonnollisen taiteen esillä pitäminen voi olla – Italiassahan se on myös keskeinen osa turismia. 

Hän kertoo alkaneensa jo vuosia sitten miettiä taidehistorian opintojen ja Italian-matkojen käynnistämien prosessien myötä, miten seurakuntatyössä voisi hyödyntää omaa taidehistoriaan liittyvää osaamista ja kiinnostusta. 

− Seurakuntatyöhän on työntekijän kannalta myös melkoinen aikasyöppö, joten vaaditaan aika paljon, että lähtee hakemaan uudenlaisia lähestymistapoja. 

Luomajoki on järjestänyt Valkealan seurakunnassa jo vuosien ajan Kirkko+Taide -kirkollinen kulttuuriklubi -toimintaa. Sen ohjelmassa on ollut muun muassa ikonitaiteen luentoja, vierailuja ukrainalaisen uuden uskonnollisen taiteen ja renessanssitaiteen näyttelyihin, tutustumista Hattulan keskiaikaisiin kirkkomaalauksiin, kirjailijavierailuja yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa sekä urkujen esittelyä aikuisille. 

Alun perin kulttuuriklubin sähköpostilistalla oli vain Valkealan seurakunnan jäseniä. Vähitellen sana levisi ja mukaan on tullut ihmisiä Kouvolan seudulta laajemminkin – myös ortodokseja. 

Luomajoki toteaa kirkollisen taiteen ja kulttuurin kiinnostavan niitäkin, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan aktiivisesti. 

− Kulttuuritoiminnan lähtökohtana ei ole houkutella ihmisiä kirkon piiriin, vaan tuoda esiin olemassa olevaa kirkollista rikkautta. On tietysti myönteistä, jos kulttuuriharrastus lisää muutakin seurakunnallista aktiivisuutta. 

Valkealan kirkko on toiminut kesäisin myös tiekirkkona. Joitain vuosia sitten sen sivusalissa alettiin järjestää kesänäyttelyjä, joissa on ollut esillä 10–15 maalausta, erityisesti paikallisilta taiteilijoilta. 

− Aluksi kyse oli vain pienestä ja yksinkertaisesta kokeilusta. Näyttelystä tuli kuitenkin niin suosittu, että siitä on muodostunut jokakesäinen perinne.

Miten kuvataidetta voisi hyödyntää omassa työssä?

Luomajoki kertoo olevansa kiinnostunut myös oman seurakunnan taide-esineiden historiasta sekä niiden siteestä paikkakuntaan. Seurakunta on ollut järjestämässä kulttuuriteemaisia kiertokävelyjä.  

− Paikkakunnan sekulaarit toimijat ovat suunnitelleet näitä kiertokävelyjä, joissa on tutustuttu alueen kulttuurikohteisiin. Koska kirkko ja hautausmaat ovat olleet tässä luonteva osa, he ovat pyytäneet seurakunnan mukaan. 

Hän on perehtynyt Kouvolan seurakuntien kulttuuriperintöön myös ylemmän pastoraalitutkinnon tutkimuksessaan, jossa tarkastellaan neljää paikallista taide-esinettä. Tutkimus on juuri saatu nähtäville Kouvolan seurakuntien nettisivuille. 

Monissa suomalaisissa seurakunnissa kuvataidetta ja samalla kuvataiteen historiaa edustavat erityisesti kirkon alttaritaulut. 

− Olen itse joskus ihmetellyt, miksi seurakuntien nettisivuilta harvoin löytyy kunnollista kuvaa kirkon alttaritaulusta. Se olisi helppo tapa tuoda esiin näitä arvokkaita teoksia. 

Kristillisestä taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille Luomajoki suosittelee tutustumista myös amerikkalaiseen Art & Theology -nettisivustoon, koska sieltä löytyy runsaasti kuvia ja muuta sisältöä niin kuvataiteesta kuin musiikista ja kirjallisuudesta. Esillä on myös kristillistä nykytaidetta, josta voi olla vaikea löytää kuvia tavallisella google-haulla. 

Luomajoki kannustaa seurakuntien työntekijöitä pohtimaan, voisivatko nämä hyödyntää kuvataidetta omassa työssään. Hän toteaa, että juuri kuvien kautta monet ihmiset avautuvat pohtimaan myös hengellisiä kysymyksiä. 

− Puheella ja julistuksella on tärkeä rooli, mutta kuva tarjoaa toisenlaisen kanavan lähestyä salattua ja näkymätöntä.