Miten hautauskulut jakaantuvat? – Rahoitusta on nipistetty, omaiset maksavat enemmän
Suomessa hautaaminen pystytään edelleen toimittamaan kustannustehokkaasti, vaikka kuluja on karsittu rankasti. Asiakkaita pyritään ohjaamaan siten, että hautaaminen saataisiin hoidettua viivytyksittä.
Teksti Tuija Metsäaho kuva Mikko Saari
Hautaamisen vastuunjako Suomessa on selkeä.
− Seurakunnat vastaavat käytännössä hautaamisesta, jota valtio ja omaiset rahoittavat. Näin kiteyttää Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Teemu Kylmäkoski.
Valtio ostaa kirkolta hautaustoimen lisäksi kulttuuriperintökohteiden hoitamisen ja väestökirjanpidon. Näitä voidaan hoitaa verovaroin.
Kylmäkoski tähdentää, että hautaustoimi tulee kattaa valtionrahoituksella ja maksutuotoilla, eikä siihen saa käyttää verovaroja.
− Hautaaminen tarjotaan kaikille, oli sitten kirkon jäsen tai ei. Kyseessä on yhdenvertainen lakisääteinen palvelu. Jäsenmaksuja ei tule käyttää hautaustoimeen, koska se olisi väärin, että vain osa maksaa kaikkien kulut.
Valtio ei ole kovin hyvä sopimuskumppani.
Valtion rahoitusta pienennetty, omaisten kulut kasvavat
Kymmenen vuotta sitten tuli voimaan rahoituslaki, jossa sovittiin rahoitusmallista seuraavasti: 80 prosenttia hoitaa valtio ja 20 prosenttia omaiset.
Kylmäkosken sanoin parta lähti pärisemään, kun valtion rahoitusta hautaustoimesta pienennettiin hiljattain 20 miljoonaa euroa. Nyt valtion osuus rahoituksesta on enää 50 prosenttia ja omaisten osuus on vastaavasti noussut, sen tulisi olla myös 50 prosenttia. Hän huomauttaa, että tilanne vaihtelee eri seurakuntatalouksissa.
− Valtio ei ole kovin hyvä sopimuskumppani. Tämä on syy ja yhteys, miksi olemme tässä tilanteessa. Olemme joutuneet parsimaan kokoon isoja summia.
Kotikuntalain mukaan jokaiselle asukkaalle pitää tarjota hautapaikka. Seurakunnan pitää käytännössä varautua, että vapaita hautapaikkoja on riittävästi ja tarvittaessa rakentaa niitä lisää.
Kylmäkoski kertoo, että valtion rahoituksella katetaan hautauskulut, mutta ei investointeja eikä esimerkiksi hautausmaiden laajennuksia. Kuolleisuus kasvaa vuoteen 2045 asti, ja pääkaupunkiseudulla väestö lisääntyy voimakkaasti, mikä lisää myös seurakunnan kuluja.
Hautaustoimilaki lähtee siitä, että evankelis-luterilainen seurakunta voi periä maksuja, mutta ne saavat olla enintään palvelun suuruiset omakustannushinnasta. Kylmäkosken mielestä tämä ei toimi.
− Olen sitä mieltä, että valtio petti porukat. Tässä on vähän rikki ajatus omakustannushinnasta. Jotenkin maksutuottoja pitää saada. Kuinka relevantti omakustannushinta on, jos se ei kata kustannuksia?
Hän painottaa, että seurakunta ei tee bisnestä hautausmaiden hoidolla ja harva pääsee edes plussalle.
Oman seurakunnan jäsenen ei tarvitse maksaa kappelista vuokraa.
Omainen maksaa tuhansia euroja
Hautauskustannukset vaihtelevat seurakunnittain, ja jokainen tekee omat hinnastopäätökset. Kirkkohallitus on ohjeistanut, mitä kuluja pitää ottaa hinnoittelussa huomioon.
− Joskus olen purnannut, miksei Suomessa voisi olla tasalaatuista hinnastoa haudanavauksesta ja peittokustannuksista.
Arkkuhautaus maksaa helsinkiläiselle keskimäärin 480 euroa, ja se sisältää 25 vuoden hallinta-ajan. Haudan avaus- ja peittokulut tekevät 690 euroa. Tuhkaus ja muistolehto maksavat 350 euroa.
Muita omaisen maksamia kuluja ovat muun muassa arkku, kukat ja tarjoilut. Laatutaso vaikuttaa paljon kuluihin. Kirkon jäsenet saavat hieman helpotusta muun muassa seurakunnan tilakustannuksista.
− Oman seurakunnan jäsenen ei tarvitse maksaa kappelista vuokraa.
Vainajan säilytysmaksuja korotettiin hiljattain, mistä nousi pieni kohu. Vainajia säilytetään hyvinvointialueilla tietyn aikaa, mutta vainajat tuodaan siunattavaksi ja haudattavaksi seurakuntien tiloihin. Seurakunnissa vainajien säilytysmaksu vaihtelee. Kylmälaitteiden ja kylmiöiden ylläpito on yllättävän kallista.
− Vainajien säilytysmaksuilla katetaan osa kuluja, mutta ne eivät pelasta hautaustoimen taloutta. Kylmiöiden ylläpitäminen vaatii säännöllistä huoltoa. Malmilla niiden remontti maksoi satoja tuhansia euroja. Viime kesänä oli 33 hellepäivää, jolloin niiden pitää varmasti toimia.
Hautaustahto jouduttaisi prosessia
Kirkkohallituksen tilaston mukaan Suomessa hautaaminen kestää keskimäärin 24–25 päivää. Tuhkaamisprosentti on Helsingissä 89 ja koko maassa 65. Tuhkaamiseen tarvitaan krematorioita, joihin on toisinaan jonoa.
Toivomus olisi, että hautaaminen tapahtuisi viivytyksettä ja vainajaa kunnioittaen.
− Haluamme palvella omaisia ja vainajia. Mietimme, kuinka hyvin saadaan hoidettua hautaamisen prosessi ja millä aikataululla. Tämä myös tukee omaisten surutyötä ja antaa siihen mahdollisuuden.
Muslimien hautaaminen on nopeaa. Siihen on omat käytännön syynsä.
− Muslimit käyttävät pääosin arkkuhautausta, mikä on nopeampaa verrattuna tuhkahautaukseen. Honkanummen hautausmaalla on koko ajan yksi hautapaikka valmiiksi avattuna.
Suomalaisilla omaisten aikataulut vaikuttavat prosessiin. Suosituin siunauspäivä on lauantai, vaikka tiistaista perjantaihin olisi paremmin vapaita siunausaikoja. Tuttu pappi ei ole välttämättä vapaana. Tuhkaus vie oman aikansa.
Vainajan toiveiden kirjaaminen voisi jouduttaa hautaamista.
− Olisi tosi hienoa, jos vainaja tekisi hautaustahdon, jossa olisi mainittu, mihin minut haudataan, mitä virsiä soitetaan, ketkä ovat kantamassa arkkua, kuka on pappina, mitä tarjotaan ja niin edelleen. Tämä antaisi omaisille tukea järjestelyissä, Kylmäkoski sanoo.
