Kysely: Yli puolet kanttoreista kokee, ettei verkkotyön tekemiseen ole riittävästi aikaa

Teksti Tuuli Muraja kuva Pixabay

Seurakuntalaiset osallistuvat kirkkosalien lisäksi ruutujen ja striimien ääressä kirkollisiin tilaisuuksiin. Koronasulusta on kuusi vuotta, ja sinä aikana lähes jokainen seurakunta ja kirkon työntekijä on ryhtynyt tuottamaan tilaisuuksia läsnäolijoiden lisäksi myös etäyleisölle. 

Koronan myötä käytännöt muuttuivat muutamassa kuukaudessa, ja kantapään kautta opeteltiin kuvaamaan, äänittämään ja editoimaan. 

Tähän muutokseen työntekijöillä on ollut erilaisia valmiuksia. Toisille laitteiden ja ohjelmistojen käyttö on ollut helppoa ja innostavaa, joillekin vaikeaa ja turhauttavaa. Toiset esiintyvät sujuvasti kameran edessä, toisille se tuntuu suurelta muutokselta entiseen.  

Suomen Kanttori-urkuriliitto (SKUL) kartoitti kyselyllä kanttorien kokemuksia verkkovälitteisestä työstä. Kyselyyn vastasi 66 kanttoria kaikista hiippakunnista. 

Livetilaisuuksien striimaaminen eli suoratoisto on kaikkein yleisin toimintamuoto kanttorien verkkotyössä. Vastaajista 47 prosenttia tekee livestriimejä kuukausittain ja 30 prosenttia viikoittain, puolet tekee editoituja videoita seurakuntalaisille harvakseltaan, vuosittain.

Pieni osa vastaajista tekee säännöllisesti lähetyksiä radiokanaville. 

Kyselyyn vastaajia ei ollut niin paljon, että sen perusteella voisi sanoa, miten asiat ovat koko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta tuloksista tulee näkyviin erilaisia tilanteita kentältä.

Osa heistä kirjoitti, että muuttunut työnkuva ja uudet vaatimukset ilman riittäviä resursseja ovat vieneet työnilon laajemminkin.

Yli puolet vastasi kyselyyn, ettei verkkotyöhön ole riittävästi aikaa

SKULin kyselyn vastaajista erottui kolme ryhmää: 

Somevelhoilla on riittävästi resursseja työhön verkossa. Heillä on aikaa, osaamista ja laitteita tai ohjelmistoja. Heistä suurin osa piti seurakunnan työtä etäyleisölle tärkeänä ja koki, että voivat vaikuttaa lähetysten suunnitteluun. Heitä oli vastaajista 25 %.

Heidän vastakohtanaan oli turhautuneet, joilla ei ollut riittävästi mitään kysytyistä resursseista. Osa heistä kirjoitti, että muuttunut työnkuva ja uudet vaatimukset ilman riittäviä resursseja ovat vieneet työnilon laajemminkin. Vastaajista 40 prosenttia oli lähinnä tätä kuvausta.  

Kolmannessa, kiireisten ryhmässä riittävää osaamista ja laitteistoja oli
vaihtelevasti, mutta yhdistävänä tekijänä oli vahva kokemus siitä, että heiltä puuttui aikaa tehdä työtä verkossa riittävän hyvin. Kiireisiin kuului 35 % vastaajista.

Kaikista vastaajista 57 % koki, ettei aikaa verkossa tehtävään työhön ole riittävästi.

Huonolaatuisen työn tekeminen vie motivaatiota ja lisää negatiivisia tunteita, kuten häpeää ja kyynistymistä.  

Livestriimien laatu huolestuttaa kanttoreita

Avoimissa vastauksissa kanttorit nostivat esiin, että aina striimien laatu ei ole riittävän hyvä. Nämä vastaajat toivoivat, että striimilähetyksiä suunniteltaisiin huomioiden musiikin laatukysymykset, esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomioita oikeanlaiseen mikitykseen ja huomioimalla etäyleisö jo tilaisuuden suunnittelussa. 

Huonolaatuisen työn tekeminen vie motivaatiota ja lisää negatiivisia tunteita, kuten häpeää ja kyynistymistä.  

Kyselyn tulosten perusteella SKUL suosittelee, että seurakunnat ja kanttorit suunnittelevat verkossa tehtävän työn tavoitteet ja resurssit yhdessä kaikkien verkkoon tilaisuuksia tekevien kanssa.

SKUL suosittelee myös, että työhön etäseurakunnan kanssa varataan riittävästi aikaa ja koulutusta. Verkossa tehtävä työ pitää huomioida liiton mukaan myös tehtävänkuvauksessa ja vaativuusryhmittelyssä.

Suosituksissa listataan myös, että kuvaaminen tehdään aina yhteisymmärryksessä kaikkien esiintyjien kanssa ja kuvausluvat sekä kuvakulmat on suunniteltu kaikkien tilaisuudessa mukana olevien työntekijöiden ja seurakuntalaisten, kuten kuorolaisten ja muiden esiintyjien kanssa.  

SKUL hallituksen kannanotto löytyy täältä.

Verkkovälitteinen työ on aiheena AKIWebinaarissa 15. syyskuuta kello 14.30.