Kirkkohallituksen toiminta supistuu säästöjen myötä − miten käy pienten seurakuntien?
Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen on huolissaan esimerkiksi siitä, että jatkossa pienet seurakunnat saavat vähemmän tukea toimintaansa. Kokkosen mukaan jatkossa korostuu kirkollisen yhteistyön tärkeys.
Teksti Juhana Unkuri kuva Marianna Siitonen
Kirkon taloudellisten haasteiden myötä Kirkkohallitus joutuu supistamaan toimintaansa kolmella miljoonalla eurolla ensi vuoden alkuun mennessä. Suurin vähennys kohdistuu koulutukseen, diakoniaan, kasvatukseen, jumalanpalveluselämään ja viestintään.
Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen toteaa, että tämän myötä seurakuntiin suuntautuva kehittämistoiminta ja seurakuntien suora tukeminen vähenee huomattavasti.
− Ensi syksystä alkaen esimerkiksi Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikössä on neljä tehtävää vähemmän kuin vuosi sitten. Tämä vaikuttaa varhaiskasvatukseen, kouluyhteistyöhön, kouluikäisten parissa tehtävään työhön, jumalanpalveluksen kehittämiseen ja nuorisotyöhön. Esimerkkinä vaikkapa se, että kokonaiskirkon tasolla ei ole enää yhtään ihmistä, joka pystyisi keskittymään nuorisotyön kehittämiseen.
Erityisen huolissaan hän on siitä, että tällä hetkellä mikään taho tai kukaan viranhaltija ei hoida kirkon missiokasvatusta varhaiskasvatuksessa ja kouluikäisten parissa. Kokkosen mukaan kirkon aikuiset ovat lähetystyöstä huolissaan, mutta eivät tavallisesti tunnista tätä kohtaa, joka lopulta on perustavin.
Kokkonen kertoo miettineensä myös sitä, kuinka pienille seurakunnille käy jatkossa.
− Pienillä seurakunnilla ei ole omia kehittämisen resursseja, joten juuri ne ovat hyötyneet eniten yhteisistä materiaaleista, viestinnästä ja edullisista koulutuksista.
Hän toteaa, ettei Kirkkohallituksella ole myöskään kunnollisia vaikutusarvioita käytössään. Näin ollen jää osin arvailun varaan, mitä kaikkea leikkaukset tulevat aiheuttamaan.
− Toisaalta tehtyjä päätöksiä voidaan myöhemmin tarkistaa ja tarvittaessa suuntaa voidaan muuttaa uudelleen.
Kirkolliskokouksen päätöksellä tehdyt Kirkkohallituksen leikkaukset koostuvat pääosin henkilöstövähennyksistä, jotka tuovat säästöjä noin 2 715 000 euroa. Säästöpäätökset ovat johtaneet 12,6 henkilötyövuoden irtisanomisiin. Muilla järjestelyillä, esimerkiksi eläköitymisen kautta poistuu 19 henkilötyövuotta.
Kirkkohallitus keskittyy jatkossa erityisesti kirkon yhteisen päätöksenteon tukemiseen ja vaikuttamistoimintaan.
Isoja tapahtumia ei enää toteuteta Kirkkohallituksen johdolla
Kokkonen kertoo, että seurakunnista tähän asti nousseet kirkon kasvatukseen liittyvät huolet ovat liittyneet erityisesti rippikoulun kehittämiseen ja Kirkon kasvatuksen päivien tulevaisuuteen.
Hänen mukaansa myönteistä on se, että Kirkkohallitus hoitaa jatkossakin rippikoulun koordinaatiota sekä Polku-toimintamallia. Isoja tapahtumia, kuten Kirkon kasvatuksen päiviä, jumalanpalveluksen Jaetut eväät -päiviä ja Kirkon viestintäpäiviä ei enää toteuteta Kirkkohallituksen johdolla.
− Hyvä uutinen on kuitenkin myös se, että Lasten ja nuorten keskus voi ottaa vastuun Kasvatuksen päivistä 2028 yhdessä meidän kanssamme. Lisäksi teemme ensi vuonna Nuorisoala ry:n, LNK:n ja Helsingin kaupungin kanssa NUORI2027 -suurtapahtumaa Helsinkiin.
Kirkkohallitus vastaa jatkossakin esimerkiksi partioyhteyksistä ja toimii uskonnonopetuksen tukena. Kirkolliskokouksen antaman tehtävän mukaisesti Kirkkohallitus jatkaa myös kirkollisten toimitusten kirjan uudistamistyötä.
− Sillä tulee olemaan laaja merkitys kirkon rivijäseniä ajatellen. Lisäksi tuotamme jatkossakin tietoa toimintaympäristön muutoksista ja ajan ilmiöistä sekä ylläpidämme esimerkiksi rippikoulun itsearviointia.
Kirkkohallitus keskittyy jatkossa erityisesti kirkon yhteisen päätöksenteon tukemiseen ja vaikuttamistoimintaan. Vaikuttaminen on sekä kirkon edunvalvontaa että arvovaikuttamista.
− Esimerkki vaikuttamistoiminnasta on juuri hyväksytyt kirkon hallitusohjelmatavoitteet 2027.
Tosiasiallisesti yhtymien resurssit ovat hiippakuntien resursseja suurempia.
Viime kädessä kirkon jäsenet ovat tärkein voimavara
Kokkosen mukaan kirkon resursseja on tarkasteltava kokonaisuutena, jossa tulee ottaa huomioon niin Kirkkohallitus, hiippakunnat, seurakunnat kuin järjestöt.
Hänen mukaansa Kirkkohallitus etsii osaltaan aktiivisesti uusia tapoja tehdä työtään. Yhteistyö Kirkkohallituksen sisällä tulee tiivistymään myös johtamiseen liittyen. Kokkonen näkee myös järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön hyvin tärkeänä.
− Uusia mahdollisuuksia voi liittyä suurten seurakuntayhtymien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tosiasiallisesti yhtymien resurssit ovat hiippakuntien resursseja suurempia. Samalla meidän kannattaa etsiä uusia rahoitusmahdollisuuksia aktiivisesti.
Kokkonen näkee verkostomaisessa työotteessa paljon mahdollisuuksia. Hänen mielestään esimerkiksi Teams on verkostotyöhön oiva väline.
− Pitää kuitenkin muistaa, että mikään verkosto ei toimi itsekseen ilman vetäjää ja vaivannäköä. Seuraavat pari vuotta tulevat olemaan aikaa, jolloin uusia tapoja testataan.
Kokkosen mukaan on myös syytä huomata, että kirkolle ja kirkon sanomalle on alkanut olla erityistä kysyntää. Hän uskoo nuorten hengellisyyden jatkavan vahvistumistaan myös tämän vuoden aikana.
− Emme saa jäädä kiinni rakenteisiin, emmekä edes resursseihin. Viime kädessä kirkon jäsenet ovat suurin ja tärkein voimavaramme. Maailma myllertää, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät edelleen perustavina arvoinamme.
