Työelämä haastaa aivot ja kehon

Teksti Hannu Keränen kuva Hannu Keränen

Ihminen on kokonaisvaltainen ja aivot ulottuvat päästä varpaisiin. Jokaisella ihmisellä on yksittäinen ”käyttöliittymä” maailmaan, muistutti jyväskyläinen aivotutkija, apulaisprofessori Tiina Parviainen Mitä työ tekee aivoille -ohjelmaosuudessa Kirkon kasvatuksen päivillä.

Työelämä on muuttunut vuosien saatossa aivojen kannalta kuormittavammaksi. Toistuvat keskeytykset, työn pirstaloituminen, jatkuva henkilöstövaje ja multitaskaaminen kuormittavat aivoja.

Ihminen on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka ei kestä mitä vaan ja kaltoin kohtelemiset näkyvät mielessä ja fyysisessä kropassa. Ihmistä tulisi Parviaisen mukaan kunnioittaa ainutlaatuisena kokonaisuutena.

– Aivot, keho ja mieli -kokonaisuus muovautuu jokaisella yksilölliseksi. Keho välittää meille tietoa elimistömme tilasta suhteessa ympäristöön. Meidän on helpompi ymmärtää itseämme ja toisiamme kun tunnemme oman käyttöliittymämme. On totuttu ajattelemaan, että aivot ovat pään sisällä. Aivot ulottuvat joka puolelle hermoston kautta, Parviainen totesi.

Parviaisen mukaan on harhakäsitys, että käytämme pientä osaa aivoistamme. Aivot ovat käytössä koko ajan tehden työtä.

– Aivoja pitäisi opettaa lepäämään. Mainittakoon vaikka liikunta yhtenä esimerkkinä. Lepoa tuottavia tekijöitä pitäisi opetella, stressivasteen ja palautumisen harjoittelua. Aivot oppivat niin hyviä kuin huonoja tapoja.

Aivoja pitäisi opettaa lepäämään.

Stressi hallintaan

Jokainen kokee vuorovaikutuksen eri tavoin. Parviaisen mielestä ei voida ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa vain omaan kokemukseen täysin perustaen. Jokainen tuo vuorovaikutukseen sen oman kehityshistoriansa. Se käy hyvin ohjeeksi työelämään.

– Oman kokemuksen perusteella ei voi tietää miltä toisesta tuntuu. Fyysinen ja psyykkinen kontakti ja kosketus koetaan eri tavoin, riippuen siitä yksilöllisestä hermostosta.

Parviainen nosti esille yhtenä keskeisenä asiana kehon ja mielen hyvinvoinnille stressin. Hänen mukaansa on olennaista oppia tunnistamaan oman elimistön reaktiot.

– Stressioireita ei voida välttää, me elämme työelämässä toisten kanssa ja tilanteet muuttuvat. Olennaista on palautuminen ja stressin hallinta. Sopiva määrä stressiä buustaa hyvään suoritukseen, Parviainen muistutti.

Stressi auttaa myös selviytymään uhkaavasta tilasta, se on elintärkeä reaktio kehossa ja aivoissa.   

– Pitkittynyt stressi kuluttaa kehoa ja aivoja ja sillä on pysyviä vaikutuksia aivojen rakenteisiin ja jopa myöhemmän iän muistisairauksien syntyyn. Siksi palautumisen merkitys ja toimintavalmiuden ylläpitäminen ovat olennaisessa roolissa hyvinvoinnin näkökulmasta.

Parviainen kannusti rakentamaan malleja, joissa lisätään resilienssiä eli psyykkistä suorituskykyä. Elimistölle voidaan opettaa uusia toimintamalleja, jotka auttavat palautumaan ja lepäämään. Sellaisia tarjoaa liikunta, kulttuuri, kädentaidot, hyvä ravitsemus, ihmissuhteet ja vaikkapa sauna.

Jotta jaksaisimme

Kirkon kasvatustyö on useimmiten työajatonta hengellistä työtä.  KNT:n toiminnanjohtaja Arja Lusa totesi seminaarin aloituspuheessaan, että työajan ja -määrän hallinta on usein vaikeaa, kun tasapainotellaan itsenäisen asiantuntijatyön ja hengellisen työn erityispiirteiden parissa.

– Kirkon työntekijöiden puheessa työstä sanotaan usein, että työtä tehdään koko persoonalla. Mielikuva kohdistuu ihmisen kehossa sydämeen, suuhun, korviin, silmiin, käsiin, jalkoihin, kehon osiin tai kehoon kokonaisuutena. Työstä puhuttaessa emme vielä puhu sujuvasti siitä, että työtä tehdään aivoilla. Jotta suu puhuu, kädet ja jalat toimivat, siihen tarvitaan aivoja, Lusa totesi.

Lusan mukaan työelämätutkimuksessa aivojen toiminnasta ja niiden hyvinvoinnista on alettu puhua paljon viime vuosina.

– Työn muutoksen ilmiöitä tarkasteltaessa aivokuormituksen näkökulma on tietysti vain yksi näkökulma tarkastella asioita. Samalla se on erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen näkökulma, Lusa totesi.

Vaikka nyt puhuttiin erityisesti aivojen hyvinvoinnista ja aivokuormasta, kyse on Lusan mielestä tavallisista työelämään kuuluvista asioista. Ja vastuu on niin työnantajalla kuin työntekijällä.

– Aivojen toimintakyvyn ylläpitäminen on työhyvinvointikysymys. Työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja parantamiseen on työpaikoilla monenlaisia keinoja. Keinoista päätetään yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kanssa yhteistyötoimikunnassa.

Kuormitus tuntuu kropassa

Aivojen kuormittaminen ja stressi sopivassa suhteessa on siis hyväksi, kunhan palautumiseen on riittävästi mahdollisuutta. Tilaisuuden lopuksi KNT:n asiamies Henrik Ketola ja diakoni Sami Junttila keskustelivat vielä työnrasituksesta ja jaksamisesta Arja Lusan vetämässä tuokiossa.

Sami Junttila kertoi hyvää nostetta työhön ja jaksamiseen tuovan mielenkiintoiset tehtävät, kunhan niihin saa tukea ja koulutusta. Viime vuoden Junttila kertoi olleen haastavan.

– Uusi työtehtävä toi lisäkuormitusta, joka yllätti. Joulun alla oli sellainen olo, että olin kuormittunut ja tuntui niin aivoissa kuin koko kehossa, Junttila myönsi.

Henrik Ketolan mielestä työkuorman ollessa kohtuullisen, haastaa mielellään aivojaan.

–  Sanon mieluummin kyllä kuin ei. Kun haastaa aivojaan sopivasti, tulee usein myös onnistumisen kokemuksia. Tällainen uusi haaste oli esimerkiksi muutos nuorisotyöstä liiton asiamieheksi, Ketola kertoi.

Ohjelmaosuuden tuottajina olivat Diakoniatyöntekijöiden Liitto DTL ry ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT ry.