”Tapahtuma on ensimmäinen laatuaan”
Diakonian ja kasvatuksen päivät pidetään Tampere-talossa 8.–10.1.2025. Tiellä vai kujalla? -tapahtuman teemana on ulkopuolisuuden ehkäisy. Aihepiiri pureutuu myös erilaisuuden ja ulkopuolisuuden linkittymiseen.
Teksti Hannu Keränen kuvat Mikko Saari
Edelliset nuorisotyön ja diakonian yhteiset neuvottelupäivät pidettiin 1998 Turussa. On siis aika kokoontua yhteen. Ensi vuoden valmistelut ovat päävastuullisina tuottajina toimivien Kirkkohallituksen asiantuntijoiden Titi Gävertin ja Ville Kämäräisen mukaan hyvässä vauhdissa.
– Diakonian ja kasvatuksen päivien työryhmän työskentely on ollut innostavaa. Valmistelemme tapahtumaa erityisellä paneutuneisuudella, jotta kaikki sujuisi hyvin. Vaikka nojaamme Kirkon diakonian päivien ja Kirkon kasvatuksen päivien perinteisiin, luomme myös uudenlaista tapahtumaa, diakonian kehittämisen asiantuntijana toimiva Gävert sanoo.
Osallistujille on tarjolla mielenkiintoisia kohtaamisia kirkon ammattilaisten kanssa.
– Nykymuodossa tapahtuma on ensimmäinen laatuaan. Paikalla ovat diakonian, varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön ammattilaiset.
Toimintaympäristö yhdistää
Ulkopuolisuuden sekä liikunta- ja urheiluyhteistyön asiantuntija Ville Kämäräinen korostaa tapahtuman teeman ajankohtaisuutta.
– Meillä on sama toimintaympäristö ja samat ilmiöt arjessa. Voimme vastata niihin mahdollisimman vaikuttavasti vain yhdessä. Ulkopuolisuuden ehkäisyn näkökulman korostaminen kaikessa kirkon työssä on hyödyksi kaikille.
Tapahtumassa syvennytään ulkopuolisuuden ehkäisyyn monipuolisesti. Aihetta käsitellään
taloudellisista ja sosiaalisista näkökulmista.
– Sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että meidän kirkossamme kysymykset erilaisuudesta,
ulkopuolisuudesta ja ableismista ovat ajankohtaisempia kuin aikoihin. Etsimme ja vahvistamme seurakunnan roolia paitsi osallisuuden ja toimijuuden mahdollistajina, myös moninaisuuden ja toivon puolestapuhujina, Gävert sanoo.
Kyseessä on ainutlaatuinen suurtapahtuma, jossa diakonian ja kasvatuksen ammattilaiset
keskustelevat yhteisistä teemoista.
– Rohkaisemme kasvatuksen ja diakonian väkeä pohtimaan jo nyt mahdollisia yhteisen työntekemisen tapoja seurakuntatasolla. Ensi tammikuussa voimme sitten vielä vahvistaa tätä yhteyttä, jotta työmme olisi mahdollisimman vaikuttavaa, Ville Kämäräinen sanoo.
Jokainen on pääesiintyjä
Tapahtuman pääjärjestäjä on Kirkkohallitus. Diakoniatyöntekijöiden Liitto (Dtl) ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat (KNT) ovat mukana monialaisessa työryhmässä.
Dtl:n toiminnanjohtaja Tiina Laine osallistui Jyväskylän kasvatuksen päiville ja tutustui tapahtuman toteuttamiseen.
– Itselleni nämä olivat ensimmäiset kasvatuksen päivät. Oli tärkeää olla mukana. Pääsin näkemään, mikä toimii ja mitä voisi huomioida yhteisten päivien toteutuksessa.
Laine kannustaa osallistumaan Tampereen päiville. Hän näkee yhteiset päivät tärkeänä,
koska kirkossa on paljon yhdistelmävirkoja.
– Jokainen osallistuja on pääesiintyjä. Päivät tarjoavat omaan työhön uusia näkökulmia ja ideoita, kollegojen tapaamisia sekä virkistystä ja iloa.
Laajempaa perspektiiviä
KNT:n toiminnanjohtajan Arja Lusan mukaan yhteiset päivät ovat asiantuntijatyötä tekeville mahdollisuus tarkastella omaa ja toisen työtä laajemmassa perspektiivissä.
– Keskittymällä vain omaan työhön näkökulma kirkon kokonaistehtävään on vaarassa hämärtyä ja kapeutua. Oma asiantuntijuus usein selkiytyy, kun tarkastelee yhteistä teemaa yhdessä toisen työalan asiantuntijan kanssa, Lusa toteaa.
Ulkopuolisuuden ehkäisyn teemat ovat Lusan mielestä tästä ajasta nouseva tärkeä aihe. Kasvatustyössä korostuu ennaltaehkäisevä työ enemmän kuin diakoniatyössä. Erityisnuorisotyössä rajapinta diakoniatyöhön on selvä, kun usein työtä tehdään työalarajat ylittäen.
– Odotan, että yhteiset päivät avaavat kaikkien osallistujien ajattelua yhteistyön tärkeydestä ja vahvistavat työalat ylittävän työn tekemisen kulttuuria.
Tiellä vai kujalla? Diakonian ja kasvatuksen päivät 2025
Ilmoittautuminen avautuu syyskuussa 2024 ja päättyy marraskuussa 2024.
Lisätietoa: Diakonian ja kasvatuksen päivät 2025 – EVL Plus.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Dino-lehdessä 1/2024.