Väki ikääntyy ja maaseutu tyhjenee – onko kirkko valmis?

Teksti Tiina Usvajoki kuvat Pixabay

Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan seurakuntarakenne on ollut viime vuosina kovassa muutoksessa juuri väestönmuutosten ja seurakuntien taloudellisen tilanteen vuoksi. Seurakuntaliitoksia tapahtuu ympäri maata.

– Kukin piispa on varmasti tarkastellut tilannetta oman hiippakuntansa alueella, Luoma toteaa.

Hän kertoo, että arkkihiippakunnassa on parhaillaan käynnissä rakennemuutoskeskustelu, joka voi edetessään tarkoittaa rakenteellisten muutosten lisäksi lisääntyvää yhteistyötä alueen seurakuntien kesken.

– Seurakuntaliitokset ovat yksi tapa ratkaista rakennehaasteita, mutta voi olla myös muita tapoja. Sellaisia voivat olla lisääntyvä yhteistyö seurakuntien kesken tai joidenkin työalojen kuten vaikkapa talousosaamisen tai kiinteistöosaamisen keskittäminen isompiin yksiköihin.

Luoman mukaan on tärkeää, että ideat yhteistyöstä ja muista ratkaisuista nousevat paikallisesti alhaalta päin.

– Oma seurakunta ja oma lähikirkko ovat monelle hyvin tärkeitä. Ne liittyvät elämän tärkeisiin tapahtumiin ja omaan kristilliseen identiteettiin. On ymmärrettävää, että seurakuntien alueiden ja nimien muutoksiin liittyy huolta ja menetyksen tunnetta.

Mikä arkkipiispaa huolestuttaa?

Väestönmuutokset aiheuttavat haasteita kirkon diakonia- ja nuorisotyölle. Mikä arkkipiispaa mietityttää?

– Tällä hetkellä huolestuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien pärjääminen tulevaisuudessa. Hallituksen tavoite velkaantuvan Suomen nostamiseksi on hyvä, mutta toimet sen saavuttamiseksi osuvat paljolti niihin, jotka muutenkin kokevat elämässään taloudellista niukkuutta. Tämä näkyy diakoniatyössä huolestuneisuutena ja ahdistuneisuutena ja ajan mittaan myös talouteen ja asumiseen kohdistuvina vaikeuksina. Diakoniatyöstä kerrotaan, että asunnottomuus on vaarassa kasvaa.

Tällä hetkellä huolestuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien pärjääminen tulevaisuudessa.

– Nuorisotyössä nuorten syrjäytyminen ja yksinäisyyden kokemukset ovat olemassa oleva haaste nuorisotyölle. Miten auttaa ja löytää niitä nuoria, jotka eniten tarvitsisivat apua ja tukea ympärilleen? Seurakunta voisi tarjota monenlaista yhteisöllisyyttä ja tukea elämäntilanteeseen, joka voi olla muutenkin hauras. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys huomioi juuri tämän ilmiön.

Turhaakin vastakkainasettelua

Kaupungistuminen on Luoman mielestä ymmärrettävää.

– Ihmiset hakeutuvat elämään sinne, jossa olettavat ja uskovat löytyvän parempaa elämää. Usein etelään tai suurempiin kaupunkeihin muutetaan työn perässä tai opiskelemaan. Olisi tietysti suotavaa, että kaikkialla maassamme voisi asua ja elää hyvää elämää, myös maaseudulla.

Hän näkee, että julkisessa keskustelussa on luotu ehkä vähän turhaankin kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelua.

– Maaseutu on aina ollut muutoksessa. Nykytilanteen muutokselle leimallista on muutosten samanaikaisuus, nopeus ja kehityssuuntien vastakkaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että väkeä muuttaa paitsi kaupunkeihin myös maaseudulle. Monet asiat myös haastavat kaupungistumisen megatrendiä. Maaseudun keskeinen merkitys esimerkiksi vihreälle teknologialle ja huoltovarmuudelle on tunnistettu.

Uudistumista ja rakenneratkaisuja

Kannattaako Luoman mielestä harmaantuvia seurakuntia edes yrittää pitää elinvoimaisina?

– Seurakunnan elinvoimaisuus nousee sen aktiivisista ihmisistä ja vastuunkantajista, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. On totta, että seurakuntien aktiiviosallistujien tai luottamushenkilöiden keski-ikä on varsin korkea. Elinvoimaisuutta voi hakea esimerkiksi rakenneratkaisuille tai toimintaa uudistamalla. Ilman muuta vastaan tähän, että kannattaa.

Seurakunnan elinvoimaisuus nousee sen aktiivisista ihmisistä ja vastuunkantajista, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.

Luoma muistuttaa, että seurakunnan jäsenyydestä eroaminen on maaseudulla keskimäärin vähäisempää kuin kaupungeissa.

– Samalla työvoiman liikkuvuus ja opiskelu ohjaavat muuttamaan pois maaseudulta. Toisaalta digitalisaation myötä työskentely ja monien palveluiden käyttäminen ja tuottaminen on mahdollista missä tahansa.

– Melkein kolmen miljoonan ihmisen arvioidaan Suomessa käyttävän vapaa-ajan asuntoja, jotka ovat entistä paremmin varusteltuja ja joilla asutaan entistä pidempiä aikoja. Voisiko tässä olla yksi mahdollisuus löytää uusia ihmisiä mukaan?

Seurakunnissa isoja eroja

Kansliapäällikkö Pekka Huokunan mukaan Kirkkohallitus kerää tilastotietoa seurakuntien jäsenprofiileista ja toiminnasta.

– Jo päättyneessä Millenniaalien kirkko -hankkeessa ja aihepiirin parissa jatkavassa Millenniaalien polut -mallissa on tehty analyysityötä ja havaittu, että seurakunnat eivät jäsenistöltään ole samanlaisia. Eroja on sekä alueellisesti että jäsenprofiileissa. Erot ovat monin paikoin suuria.

– Nuorempi väestö keskittyy kaupunkiseuduille. Esimerkiksi monissa isommissa kaupungeissa ja kaupunkikeskustoissa suurimmat väestöryhmät ovat 18–24-vuotiaat nuoret aikuiset ja lapsiperhevaiheen ylittäneet yli 55-vuotiaat.

Huokunan mukaan yliopistokaupungeissa on huomattavan paljon nuoria aikuisia ja kaupunkialueilla on seurakuntia, joissa väestön ikääntyminen ei ole merkittävä kysymys.

– Sitten on maaseutuseurakuntia, joissa tilanne on päinvastainen. Maaseudulla on myös hyvin pieniä seurakuntia, joissa lähes puolet jäsenistä on yli 64-vuotiaita.

Tutkittua tietoa toiminnan tueksi

Millenniaalien kirkko- ja Millenniaalien polut -hankkeissa tuetaan seurakuntia tunnistamaan oman alueensa väestöprofiili ja jäsenistön kiinnostuksenkohteet ja tarpeet. Maaseudun erityiskysymyksiä on pohdittu myös kirkon tuoreessa maaseutulinjauksessa (2023).

– Näin seurakunta voi tutkitun tiedon valossa suunnata toimintaansa juuri niille ihmisille, joita alueella asuu.

Huokuna esittää, että sekä kokonaiskirkon tasolla että seurakunnissa pitäisi rohkeasti miettiä, mihin voimavarat suunnataan.

– Seurakuntien hyvin erilaiset väestöpohjat eivät tähän mennessä ole kovin paljon vaikuttaneet työntekijöiden valintaan ja tehtäviin. Esimerkiksi nuoret aikuiset ovat väestöryhmä, joka usein jää kohtaamatta. Seurakuntien erilaisuuden tunnistaminen ja resurssien jakautumisen tarkastelu voi tulevaisuudessa tarkoittaa muutoksia hyvin monella eri tasolla.

Ihmislähtöistä työtä

Huokuna näkee, että kirkolla ja sen seurakunnilla on mahdollisuuksia olla osa ihmisten elämää myös kaupunkialueilla.

– Se edellyttää ihmislähtöistä toimintaa, jota suunnitellaan olemassa olevaa tietoa hyödyntäen. Toisaalta on tärkeää pitää huolta siitä, että seurakunta on tavoitettavissa ja toimii myös siellä, missä väestö vähenee ja harmaantuu. Toimipiste joka kirkonkylällä on ollut kirkon vahvuus tähänkin saakka.

Juttu on julkaistu aikaisemmin Dino-lehdessä 1/2024.