
Tärkeä, vaikea kysymys
Kiire, työmäärä, työssäjaksaminen, lakkautettavat virat. Ilot kollegoista, työn merkityksestä, kuoroista ja etuoikeudesta tehdä musiikkia työkseen. Vaasan kanttoripäivillä oivalsin, että on yhä tärkeämpää kysyä mitä kuuluu ja antaa itsellään aikaa kuulla vastaus.
Teksti Outi Noponen
Hei mitä sinulle kuuluu? Kysymys, joka kuului tuhansia kertoja kanttoripäivillä helmikuun alussa Vaasassa. Edellisen kerran kokoonnuttiin 2018 Espoossa. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Korona, sota Euroopassa, kahdet eduskuntavaalit, suoranainen demokratian romahtaminen maailmalla. Seurakunnissa on kirjoitettu uudet päivitetyt strategiat. Listaa voi jatkaa.
Ei ole helppo vastata kysymykseen ”Mitä sinulle kuuluu?” Tätä kirjoittaessa istun paluumatkalla kanttoreita täynnä olevassa junassa kohti pääkaupunkiamme. Ympärillä kuuluu kolmatta päivää kollegoiden tauoton puheensorina. Mikä kanttoreita puhututtaa? Kiire, työmäärä ja jaksaminen. Kanttorin työn ja arjen muutokset. Lakkautettavat virat. Rekrytointien epämääräisyydet. Arvaamaton johtajuus. Työn yksinäisyys. Voisiko työnkierron mahdollisuuksia lisätä? Moni kaipaa uusia näkökulmia työhönsä, työympäristön ja tehtävien vaihtelua. Iloittiin työpareista ja tärkeistä kollegoista. Merkityksellisestä työstä. Yhteisöistä, tärkeistä ryhmistä, kuoroista. Etuoikeudesta saada tehdä työkseen musiikkia. Uusista soittimista. Uusista työnäyistä. Innostuksesta, jota muuttunut työnkuva on tuonut. Koettiin voimattomuutta maailman kriisien äärellä. Kaivattiin kirkolta vahvempaa otetta yhteiskunnallisiin asioihin ja ympäristökysymyksiin. Tätäkin listaa voisi erilaisilla näkökulmilla ja kokemuksilla jatkaa.
Kirkon johto ja päättäjät. Kanttorit ovat korkeasti koulutettuja, näköalapaikoilla, todella lähellä seurakuntalaisia ja ihmisten arkea ja elämää, aikaansa seuraavia ja työhönsä sitoutuneita puurtajia ja organisaattoreita. Esihenkilöt. Muistakaa kysyä työntekijöiltänne säännöllisesti työn arjessa, mitä kuuluu ja pysähtykää kuuntelemaan, mikä on vastaus. Antakaa aikaa miettiä vastausta. Antakaa mahdollisuus reflektoida työtä.
Tämän vuotisten kanttoripäivien sisältö lähestyi kanttorin työtä yhteisöjen ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Ajattelen, että teemat liittyivät myös vapauteen. Tiistai-illan gospelkonsertin draivissa oli kietoutuneena ilo tekemisen ja olemisen vapauteen. Ja rohkeus ja päättäväisyys. Se oli nimittäin Gospel Cantors Finland -kuoron ensimmäinen keikka ikinä ja heti satapäiselle yleisölle kanttorikollegoja. Konsertti oli täynnä voimaa. Ja yleisö eli kollegiaalinen yhteisö tuki. Miettikää sitä.
Kanttoripäivien teemana oli ”Yhdessä soiden”. Siitä seuraava steppi on yhdessä kuunnellen. Pysähdytään ja hidastetaan joka päivä kuuntelemaan ja huomaamaan.
Kirjoittaja on Kanttori-urkuriliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.