”Pakko muuttui kuitenkin nopeasti mahdollisuudeksi ja uudeksi aluksi elämässä” – Alan vaihto seurakuntaan on ollut hyvä päätös Elina Vanhatalolle ja Riikka Nöjdille

Teksti Eliisa Ala-Kuusisto kuvat Sirpa Liimatainen, Elina Vanhatalo

Diakoni Elina Vanhatalo työskentelee nykyisin Leppävaaran seurakunnassa ja vastaa diakoniatyön vapaaehtoisista ja ArkiYstävä-toiminnasta. 

Hän ei ole kuitenkaan aina ollut seurakuntatyössä, vaan on alun perin kouluttautunut leipurikondiittoriksi ja elintarvikevalmistajaksi sekä tehnyt tarjoilijan töitä muun muassa Stockmannin Muumikahvilassa ja Fazerin ravintoloissa. 

Mikä sai sitten Vanhatalon kouluttautumaan kirkolliseen ammattiin?  

– Ensimmäisinä kuukausinani kassatarjoilijana ollut vanhempi kollegani sanoi tomerasti: ”Lähde äkkiä täältä pois ja opiskelemaan, kun olet vielä nuori! Tänne ei kannata jäädä” 

Viiden vuoden ajan hän aika ajoin selaili korkeakouluja ja tutkintoja sekä kävi muutaman avoimen yliopiston kurssin, kunnes eksyi usein Diakin sosionomi-diakoniatyön koulutussivuille. 

Valmistellessaan kahvituksia Vanhatalon mieleen oli tullut muisto omalta rippileiriltä, jossa oli kerrottu, millainen diakoniatyöntekijän työnkuva on. 

– Muistin ajatelleeni: ”tällaista työtä minäkin haluaisin tehdä”, Vanhatalo kertoo. 

Tämä muisto oli kuitenkin unohtunut vuosikausiksi ja palasi Vanhatalon mieleen vuonna 2019 koronan juuri saapuessa, kun työpaikkasopimuksia irtisanottiin ja työntekijöitä siirrettiin muille toimipisteille. Samaan aikaan iskivät kuukausien lomautukset. 

Vanhatalo haki verkkokurssin kautta vauhtia

Lomautuksien aikana hän kävi verkkokurssin, jossa hän valmistautui amk-pääsykokeisiin ja haki Diakiin.

– Syksyllä lomautuksien purettua uudesta toimipaikastani ilmoitettiin irtisanomisesta. Siinä vaiheessa tiesin jo, että aloitan Diakissa opinnot.

Vanhatalo kertoo pitäneensä harjoitteluistaan seurakunnassa. Valmistuttuaan hän sai ensin diakonin sijaisuuden ja sitten vakituisen viran.

Iloa on tuottanut moni asia seurakunnan töissä. 

– Saan tuoda omaa persoonaani mukaan töihin, ja työajat ovat joustavat. Tapaan erilaisia ihmisiä ja saan olla mukana rakentamassa yhteisöä. 

Välillä hän silti kaipaa kahvitustarjoilijan työn ”aivot narikkaan” -luonnetta, kun tarvitsi vain liikkua ja tehdä asioita suurempia murehtimatta.

Koen, että Jumala halusi kertoa minulle, että oli jo aika lähteä sille polulle, joka minua varten on suunniteltu.  

Henkinen hyvinvointi parani alanvaihdon myötä

Diakoni Riikka Nöjd toimii tällä hetkellä vs. diakonina Kuusankosken seurakunnassa. Hän on kouluttautunut alun perin yo-sihteerimerkonomiksi ja toiminut vähittäiskaupan alalla 

– Pidin työstäni, mutta suorittava työ oli melko fyysistä, ja viimeisen kymmenen työskentelyvuoden aikana myös suureksi osaksi kylmätyötä. Tilauksia, kuormien purkua, kassatyöskentelyä, palvelutorityöskentelyä sekä asiakaspalvelua ja kaikkea muutakin vähittäiskaupan yksikön työtä, Nöjd kertoo taustastaan.

Nöjd kertoo kasvaneensa papin perheessä, ja lähipiirissä on monta diakoniatyöntekijää. Hän kertoo, että kroppa ei kestänyt niin fyysistä työtä, joten hän päätyi työterveyshuollon kautta ammatillisen kuntoutuksen pariin ja sitä myötä työkokeiluun sekä diakonian opintoihin. 

– Koen, että Jumala halusi kertoa minulle, että oli jo aika lähteä sille polulle, joka minua varten on suunniteltu.  

Tämä päätös oli hyvä ja oikea. Se on parantanut Nöjdin niin henkistä kuin hengellistäkin hyvinvointia. Vanha työ antoi hänelle vankan pohjan erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja palvelemiseen.

– Kaipaan vanhasta työstäni lähimpiä työkavereitani ja tietysti asiakkaitani.  

Nöjd kertoo, että viisikymppisenä opiskeleminen on ollut erilaista kuin nuorempana, mutta hyvin antoista. 

– Pakko muuttui kuitenkin nopeasti mahdollisuudeksi ja uudeksi aluksi elämässä. Päivääkään en ole katunut alan vaihtoa!