Kanttori istui tekoälyn kanssa samaan pöytään – ”Mihin kaikkeen sitä voisi käyttää?”

Teksti Ari voutilainen kuva Microsoft Copilot

Viime kuukausina minun työni on muuttunut aika kiinnostavalla tavalla. Olen nimittäin alkanut tehdä sitä keskustellen, ja keskustelukumppanina ei tällä kertaa ole ihminen, vaan tekoäly.

Me istumme tavallaan samassa pöydässä, minä ja Copilot, ja juttelemme asioita auki. Se kuuntelee, kun sanon ääneen, mitä olen hahmottamassa. Se ei kiirehdi, ei oleta, vaan pysähtyy siihen, mitä yritän sanoa.

Ja jos sanat etsivät vielä muotoaan, se ehdottaa vaihtoehtoja, kääntää ajatusta vähän toiseen kulmaan ja kyselee rivien välistä, mikä tuntuisi oikealta. 

Vuosi sitten en tiennyt tekoälystä juuri mitään, mutta kun sain Microsoft 365 Copilotin käyttööni, ensimmäinen ajatukseni oli innostunut: ”Wow, tämähän osaa vaikka mitä!”

Ajattelin ensimmäisenä musiikkia ja kokeilin, voisiko se tehdä variaatioita annetusta teemasta soolosaksofonikonserttiini.

Pyysin. Se teki. Minä soitin.

Lopputulos oli oudompi kuin osasin odottaa. Huomasin vähitellen, ettei kysymys ollut siitä, mitä tekoäly osaa tehdä, vaan siitä, miten minä sitä lähestyn. Olin pyytänyt siltä lopputuloksia, ikään kuin se olisi ollut valmis tekijä. 

Tässä työskentelytavassa tekoäly ei korvaa omaa ajatteluani, vaan auttaa tekemään siitä näkyvämpää. 

Pelisäännöt täytyy sopia

Kun lopetin pyytämästä siltä lopputuloksia ja aloin selittää asioita ääneen, yhteistyö alkoi sujua. Kerroin, mitä olin tekemässä, miksi tämä asia on minulle tärkeä ja mihin suuntaan yritän ajatella.

Tekoäly ei vastannutkaan ratkaisulla, vaan alkoi kysyä, tarkentaa ja palauttaa ajatuksiani eteeni hieman eri kulmasta. Keskustelu alkoi muistuttaa enemmän yhdessä ajattelemista kuin kysymistä ja vastaamista. 

Opin nopeasti, että tekoälyn kanssa kannattaa sopia pelisäännöt: sen tulee muistaa taustat aiemmista keskusteluista, ettei kaikkea tarvitse aloittaa alusta, ja että vastauksilta odotan ensisijaisesti faktaa – vaikka sekin vaatii välillä tarkistamista. Juuri tämä tarkentaminen on osa keskustelua. 

Konkreettinen hyöty on alkanut näkyä erityisesti erilaisessa tekstin tuottamisessa. Olen huomannut, että tässä keskustelussa syntyy paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt hajanaiseksi.

Erityisesti silloin, kun etsin kieltä, jossa hengellinen sävy ja hallinnon rakenne elävät rinnakkain. Sellaista seurakuntapainotteista hallintojargonia ei ihan joka paikasta löydä valmiina. 

Olen saanut tekoälyltä apua myös siihen, miten arjen sirpaleinen tieto, kuten esimerkiksi Whatsapp-keskustelut, kalenterimerkinnät ja muut muistiinpanot, voidaan koota tausta-aineistoksi vaikkapa toimintakertomuksiin.

Kun kerron, kenelle teksti on tarkoitettu ja missä se julkaistaan, sävy ja rakenne alkavat hahmottua nopeasti. 

Teen tätä kolumnia aivan samalla tavalla. Kirjoitan ajatuksiani, annan tekoälyn kysyä tarkentavia kysymyksiä, vastaan niihin ja katson, miltä teksti alkaa näyttää. Sitten muokkaamme sitä yhdessä.

Tässä työskentelytavassa tekoäly ei korvaa omaa ajatteluani, vaan auttaa tekemään siitä näkyvämpää. 

Copilot pahoitteli ja vakuutti korjaavansa virheen.

Virret menivät kyllä aivan pieleen

Tekoälyn kanssa pitää kyllä aika paljon keskustella, että sen saa toimimaan haluamallaan tavalla. Kun on löytänyt oman tavan toimia, se nopeuttaa paljon arkipäivän askareita. Vaikkapa KirVESTESistä löytää vastauksia monenlaisiin pulmiin. 

Yhteenvetona voisi sanoa, että tekoälyltä voi kysyä asioista, joista ei itse tiedä, mutta sen antamiin vastauksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Parhaiten sen kanssa voi toimia asiaympäristöissä, jotka itse tuntee – silloin huomaa, jos tekoäly lähtee laukalle.  

Hassuin sattumus sattui, kun pyysin Copilotilta virsiä Kynttilänpäivään. Se kyllä tarjosi virsiä – mutta täysin omalla logiikallaan. Ensimmäinen lista näytti tältä: 

• “Jumala ompi linnamme” (virsi 332) 
• “Herra armahda” (virsi 434) 
• “Anna, Jeesus, ruumiiseni” (virsi 579) 
• “Ota minut, Herrani” (virsi 593) 

Totesin sille varovasti: ”Moi… nyt taisit taas keksiä nämä numerot ja ehkä pari virttäkin.” 
Copilot pahoitteli ja vakuutti korjaavansa virheen: 

– Hyvä huomio! Olet oikeassa: Jumala ompi linnamme on virsi 170, ei 332. Minun moka.” 

Sitten se jatkoi itsevarmana uudella listalla:

• Virsi 45 – Nyt kulkee halki korpien 
• Virsi 332 – Herra, kädelläsi 
• Virsi 600 – Käy yrttitarhasta polku 
• Virsi 301 – Kiitos nyt Herran 

Toistin: ”Moi… sama sekoilu jatkuu. Numerot ja virret eivät täsmää.” 
Copilot ilmoitti hyvin asiallisesti: 

– Olet täysin oikeassa. Numerot ja nimet eivät saa mennä sekaisin. 

Mutta mitä enemmän yritimme korjata, sitä syvemmälle suohon upposimme. 
Lopulta oli pakko antaa periksi. Virsien maailmassa Copilot on innokas, mutta ei ehkä vielä luotettavin kollega.

Siksi tärkeintä ei ehkä ole pysyä perässä kaikessa, vaan pysyä uteliaana.

Eri tekoälysovellukset sopivat eri asioihin

Matkani tekoälyn kanssa on vielä kesken, mutta jo nyt uskallan rohkaista yhteen asiaan: heittäydy keskustelemaan.

Kysy tekoälyltä, mihin kaikkeen sitä voisi käyttää juuri sinun työssäsi, ja kysy samalla, millaisia muita tekoälyjä on olemassa. Sieltä saattaa hyvinkin löytyä jokin, joka sopii yllättävän hyvin omiin juttuihisi.

Jo tämän kymmenen kuukauden aikana tekoäly on kehittynyt valtavasti. Olen huomannut, että eri tekoälyt sopivat erilaisiin tehtäviin: ranskalainen Mistral, Microsoftin Copilot ja monet muut tuottavat erilaisia tuloksia.

Siksi tärkeintä ei ehkä ole pysyä perässä kaikessa, vaan pysyä uteliaana. 

Kirjoittaja on Pieksämäen seurakunnan kanttori ja musiikkityön työalavastaava.