Saunan lauteilta Alfa-kurssille – uskonnollisuudesta kiinnostuneet miehet tarvitsevat tilan, joka sallii vuorovaikutuksen

Teksti Johan Savola kuva Johan Savola

Jotain merkittävää näyttää tapahtuvan uskonnollisella kentällä. Jo muutamia vuosia professori Kati Tervo-Niemelä on kertonut julkisesti havainnoistaan, että nuorten uskonnollisuus on muuttumassa.

Aluksi arveltiin, että kyseessä saattoi olla aineistovinouma, mutta kun rippikoululaisista kerätty aineisto alkoi toistuvasti näyttää samaa, piti faktat hyväksyä. Ensimmäistä kertaa empiirisen tutkimuksen historiassa nuorten miesten uskonnollisuus ylitti tilastollisesti nuorten naisten uskonnollisuuden. 

Tutkija Jaana Haapala lähti tarkemmin tutustumaan tähän asiaan haastattelututkimuksella. 

Mistä löytäisin kunnollisen miehen mallin?

Haapala toimi projektityöntekijänä Tikkurilan seurakunnassa vuonna 2024. Hänen tehtäväkenttänään olivat nuoret miehet. Aikaisemmin Jaana oli toiminut kirkon palvelumuotokouluttajana, minkä kautta hän päätyi Tikkurilaan. 

Projekti toteutettiin sosiaalisen median kampanjana, erityisesti Tik Tokin välityksellä. Haastatteluun haettiin osallistujia aluksi somen kautta, mutta myöhemmin mukaan tuli nuoria miehiä myös tietokonepeliyhteisöistä, opiskelijapiireistä sekä erilaisilta keskustelupalstoilta.  

Erityisesti Haapala haki 18–32-vuotiaita miehiä, jotka olivat kiinnostuneita kristinuskosta tai kristinuskon perinteisistä arvoista. Tähän tarttui useampikin nuori mies, joka ei ollut aikaisemmin juurikaan ollut kirkon toiminnan piirissä. Erityisesti tietokonepeliyhteisöjen kautta poiki lisää kontakteja, ja kävi ilmi, että kuulluksi tulemisen tarve nuorten miesten keskuudessa oli suuri. 

Erityisesti kristinuskon arvot, tai se, mitä he nimittivät perinteisiksi tai perhearvoiksi, olivat nuorille miehille merkittävä kysymys. Nuoret miehet hakivat kristinuskosta vakautta ja pysyvyyden kokemusta, kun maailma ympärillä on muuttunut nopeassa tahdissa.

He halusivat myös tietää, mitä tässä maailman ajassa tarkoittaa olla mies, millainen on hyvä ja ihailtu mies ja missä määrin mies voi olla maskuliininen, leimautumatta uhkaksi. Näitä miehiä voisi kutsua maskuliinisuuttaan etsiviksi nuoriksi miehiksi. 

Koronavirus ja sota Ukrainassa ovat vaikuttaneet selkeästi ihmisten elämään. Fyysisten kontaktien puute ajoi sosiaalisen median syövereihin. Epävarma maailma toi kuitenkin kaipuun varmuuden ja turvallisuuden etsimiseen, joita sosiaalinen media ei antanut. 

Samaan aikaan miehuuden kyseenalaistaminen eri yhteiskunnan tasoilla nosti haastateltavilla lähes systemaattisesti pintaan kysymyksen: ”Millainen mies kelpaa?” 

Kun Haapala kysyi: ”Ai, kenelle?”, vastaus oli: ”No esimerkiksi naisille.” 

Sukupuolten välillä on tapahtunut polarisaatiota. Naiset ovat menneet arvokysymyksissä liberaalimpaan suuntaan ja miehet konservatiivisempaan suuntaan. Tämä näkyy myös professori Kati Tervo-Niemelän datassa, joka koskee uskonnollisuutta. 

Vaikka rippikouluikäiset pojat ylittivät tytöt uskonnollisuudessa ensi kertaa empiirisen tutkimuksen historiassa, seuraavan vuoden data näyttää myös tyttöjen uskonnollisuuden olevan ottamassa taas poikia kiinni. 

Haastateltavien nuorten miesten ensisijainen tavoite ei ole Haapalan mukaan vain etsiä naista, vaan saada perustaa perhe.  

Nainen ei voi opettaa miehelle, mitä on olla mies. Kuten eräs Haapalan haastateltavista asian ilmaisi: ”Monet tahot tarjoavat feminiinisiä ratkaisuja maskuliinisiin ongelmiin.” 

Miten tämä pitäisi huomioida kirkon työssä?

Nuoret miehet eivät halua ensisijaisesti tulla puhumaan tunteistaan. He haluavat tulla tekemään jotain konkreettista ja sen ohella puhua tunteistaan. Nuorilla miehillä on halu kasvaa ihmisinä, vaikka usein kirkossa tarjoammekin viestiä: ”Tule sellaisena kuin olet ja pysy sellaisena kuin olet”.

Heille olennainen kysymys on: mitkä ovat kristinuskon askeleet kasvun polulla? 

Tässä yhteydessä Haapalan haastateltavat ottivat usein esiin maailmankuulun psykologin Jordan Petersonin. Tämä Internetin isäksikin kutsuttu psykologi on kuulemma ainoa henkilö, joka kehottaa nuoria miehiä muuhunkin kuin vain pitämään kiinni omista oikeuksistaan. 

Monet instituutiot ovat naisvaltaisia, ja tässä piilee ongelma. Nainen ei voi opettaa miehelle, mitä on olla mies. Kuten eräs Haapalan haastateltavista asian ilmaisi: ”Monet tahot tarjoavat feminiinisiä ratkaisuja maskuliinisiin ongelmiin.” 

Näitä ratkaisuja kuitenkin nuoren miehen elämässä tarjotaan pojille ja miehenaluille jatkuvasti aina päiväkodista peruskouluun asti, koska useimmiten opettajana on nainen.  

Naisten läsnäololla on tietyissä tilanteissa sellainen vaikutus, että se muuttaa ryhmädynamiikkaa. Miehet puhuvat tietyistä asioista vain keskenään. Tästä päästään ensimmäiseen toimintamuotoon, jota nuoret miehet ehdottavat: miesten saunaillat. 

Saunassa miehet ovat aina puhuneet tunteistaan. Miesten välisellä yhteydellä on hoitava merkitys, kun tuntojaan ja tekemisiään voi luottamuksen hengessä puida toisten miesten kanssa.  

Ennen kuin allekirjoittaneesta tuli pappi, tein keikkatyötä ruotsinlaivalla tarjoilija-apulaisena ja tax free -myyjänä. 10,5 tuntia (kuten merimiesten työehtosopimus edellyttää) jaloillaan seistyäni mieleni teki usein päättää työpäiväni saunassa. En ollut ainoa.

Ehkä siksi, että laivalla tiedettiin minun suuntautuvan papiksi, kävin useammankin hyvän keskustelun toisten merimiesten kanssa saunan lauteilla.

Nyt, kun saunanlauteet tulivat puheeksi Haapalan kanssa, luulen, että hän on tässä oikeassa.  Koska tunteista ei tulla ensisijaisesti puhumaan, pitää sen mahdollisuudelle kuitenkin rakentaa tila, joka sallii miesten välisen vuorovaikutuksen − esimerkiksi juuri saunan lauteet.

Tämä olisi Haapalan mukaan ensimmäinen askel, joka voisi johtaa kristinuskon kasvupolulle, esimerkiksi Alfa-kurssille. Tämä kutsuu kirkkoa uudenlaiseen yhteisen toiminnan suunnitteluun.