Kirkon salainen supervoima
Kirkon diakonian ja kasvatuksen barometritutkimuksessa välittyy tärkeä yhteiskunnallinen viesti: mitä enemmän yhteiskunta digitalisoituu, sitä arvokkaammiksi leirit näyttävät muuttuvan.
Teksti ilpo lahdenkauppi kuva Getty Images
Kirkon diakonian ja kasvatuksen barometritutkimuksessa yhteisöllisyys nousee kerta toisensa jälkeen leirikokemuksen tärkeimmäksi elementiksi. Tästä herää kysymys: onko kirkko aliarvioinut oman ydinosaamisensa? Kirkossa keskustellaan paljon jäsenkehityksestä, viestinnästä, strategioista ja rakenteista. Samalla yksi vahvimmista seurakuntaan kiinnittävistä kokemuksista näyttää olevan hyvin perinteinen leiri. Leiri ei ole vain ohjelmaa. Se on yhteistä elämää. Juuri siinä piilee sen voima.
Kaikki, jotka ovat itse osallistuneet leirille tai lähettäneet lapsensa sellaiselle, tunnistavat tämän jollakin tavalla. Leirit vahvistavat itseluottamusta, sosiaalisia taitoja, osallisuuden kokemusta ja yhteisöön kuulumista. Ne jättävät jälkiä, jotka näkyvät vielä pitkän ajan kuluttua.
Leiri tarjoaa jotakin sellaista, mitä ei voi toteuttaa Teamsissa, WhatsAppissa tai TikTokissa. Se tarjoaa pitkäkestoisempaa kasvokkaista yhdessäoloa. Mitä enemmän vietämme aikaa verkossa, sitä arvokkaammaksi muuttuu paikka, jossa puhelin unohtuu pöydälle ja ihmiset muistavat toistensa nimet. Livekohtaaminen on erilaista kuin digitaalinen yhteys. Hymy näyttää erilaiselta kasvokkain. Samassa tilassa olemiseen liittyy ilmeitä, eleitä, hiljaisuutta, kosketusta ja läsnäoloa, joita ruudun kautta ei voi täysin tavoittaa.
Leirillä kaikkein merkityksellisimmät keskustelut eivät usein tapahdu ohjelmissa vaan niiden välissä: ruokajonossa, iltapalalla, nuotion äärellä, saunassa tai majoitustiloissa. Ehkä juuri siksi leirejä on niin vaikea selittää niille, jotka eivät ole niitä kokeneet. Sanat, kuvat ja videot eivät täysin välitä sitä, mitä yhteinen jaettu kokemus parhaimmillaan on.
Leiri on merkillinen paikka. Siellä luovutaan vapaaehtoisesti mukavuuksista, joihin olemme jo arjessa tottuneet. Nukutaan usein huonommassa sängyssä kuin kotona. Herätään aikaisemmin kuin tavallisesti, varsinkin viikonloppuina tai loma-aikoina. Syödään silloin, kun joku muu määrää. Jaetaan huone muiden kanssa. Mennään ulos tekemään jotain sateessa. Jonotetaan suihkuun. Eikä omia tavaroitakaan voi levittää ympäriinsä samalla tavalla kuin kotona. Ja silti moni valitsee leirin vuodesta toiseen.
Palvelua, jossa maksetaan siitä, että nukutaan huonosti, luovutaan yksityisyydestä ja herätään aikaisin, pidettäisiin todennäköisesti epäonnistuneena liiketoimintamallina. Kirkko on kuitenkin onnistunut tässä vuosikymmeniä. Ja niin monet muistelevat leireillä koettuja hetkiä vielä vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen.
Leirillä ajan suhteellisuusteoria näyttää toimivan omalla tavallaan. Barometritutkimuksessa leirin työntekijät kuvaavat työpäiviä, jotka alkavat aamulla ja päättyvät käytännössä keskiyöllä. Vuorokaudessa on edelleen 24 tuntia, mutta työntekijän työvuorossa niitä vaikuttaa olevan ainakin 27.
Tämä näkyy myös tutkimustuloksissa. Kirkon kasvatuksen ja diakonian työntekijöistä n. 60 prosenttia kokee leirityön kuormittavaksi. Silti enemmistö haluaa tehdä sitä. Vielä yllättävämpää on, että vain pieni osa kokee tekevänsä leirityötä liikaa. Tutkimuksen kiinnostavin havainto onkin tämä paradoksi: leirityö on raskasta, mutta samalla poikkeuksellisen rakastettua.
Monissa ammateissa ongelmana on työn merkityksettömyys. Leirityössä asetelma näyttää olevan päinvastainen. Työ on niin merkityksellistä, että sitä jaksetaan tehdä, vaikka se väsyttää. Kiireettömässä ympäristössä on aikaa kohtaamiselle, kuuntelulle ja sille, että ihminen tulee aidosti nähdyksi. Ehkä työelämässä kannattaisikin pohtia, uuvuttaako ihmisiä aina työn määrä vai joskus myös merkityksen puute. Leirityössä työn määrä on valtava, mutta merkitys kantaa.
Barometritutkimus nostaa myös esiin tärkeän kysymyksen: mitä tapahtuu, jos leirit vähitellen korvautuvat retkillä ja päivätoiminnalla? Vaikka lyhyemmät toimintamuodot ovat usein helpompia ja edullisempia toteuttaa, ne eivät välttämättä tarjoa samoja kokemuksia kuin usean päivän leiri. Leirin erityinen voima syntyy yhteisestä arjesta, yhdessäolosta, yöpymisestä ja yhteisöllisyydestä, jota on vaikea rakentaa yhden päivän aikana. Siksi kyse ei ole vain toiminnan kestosta, vaan sen luonteesta ja vaikutuksista.
Tulevaisuudessa leirityön säilyminen edellyttää uusia ratkaisuja, osaamisen siirtämistä sekä työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimista. Tutkimuksen keskeinen viesti on selkeä: leirit tarjoavat jotakin sellaista, mitä on yhä vaikeampi löytää muualta. Ne luovat yhteyttä aikana, jolloin yksinäisyys lisääntyy ja tarjoavat aitoa läsnäoloa keskellä jatkuvaa digitaalista ärsyketulvaa. Siksi leirejä kannattaa kehittää ja uudistaa, mutta samalla varmistaa, ettei niiden mukana katoa jotain ainutlaatuista ja korvaamatonta.ä aikoina.
Diakonian ja kasvatuksen barometriaamukahvit
Tervetuloa aamukahveille kuulemaan ja keskustelemaan Diakonian ja kasvatuksen barometrin tuloksista ja johtopäätöksistä. Kullakin aamukahvilla käsitellään barometrijulkaisun yhtä artikkelia. Mukana ovat artikkelin kirjoittaneet tutkijat sekä kahvinkaatajina Kirkkohallituksen asiantuntijat Irene Nummela ja Mikko Wirtanen.
Artikkelin esittelyyn on varattu noin 20 minuuttia, joten keskustelulle, kysymyksille ja kommenteille jää runsaasti aikaa. Artikkelin esittelyosuus tallennetaan, joten se on katsottavissa ja kuunneltavissa myös aamukahvien jälkeen. Keskusteluosiota ei tallenneta.
Webinaarisarjan ensisijaisena kohderyhmänä ovat seurakuntien diakonian ja kasvatuksen työntekijät, mutta myös opiskelijat ja opettajat, luottamushenkilöt ja muut päättäjät, järjestökentän toimijat sekä muut kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Barometrijulkaisu:
Yhdessä toivoa rakentamassa – Diakonian ja kasvatuksen barometri 2026, Tiina Ikonen, Aino-Elina Kilpeläinen, Jouko Porkka & Minna Valtonen (toim.), Kirkkohallitus 2026.
Mediatiedote:
Barometri: Kirkon työssä näkyvät hyvinvointivaltion aukot – Evl.fi
WEBINAARISARJAN AIKATAULU
- pe 9.10.2026 klo 9–10 Leiri- ja retkitoiminta diakonian ja kasvatuksen työntekijöiden näkökulmasta, Ilpo Lahdenkauppi ja Jouko Porkka
- pe 13.11.2026 klo 9–10 Diakonian ja kasvatuksen työntekijöiden hengellinen elämä, Johanna Käppi ja Aino-Elina Kilpeläinen
- joulukuussa ei ole barometriaamukahveja
- pe 15.1.2027 klo 9–10 Osallisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen, Hanna Videll ja Minna Valtonen
- pe 12.2.2027 klo 9–10 Diakonian ja kasvatuksen työntekijöiden verkostot, Irja Tamm ja Minna Valtonen
- pe 19.3.2027 klo 9–10 Työyhteisö ja kehittäminen, Soile Niemi ja Tiina Ikonen
- pe 16.4.2027 klo 9–10 Diakonian ja kasvatuksen työhyvinvointi, Sanna Kantola ja Tiina Ikonen
- pe 14.5.2027 klo 9–10 Digitaalisuus ja mobiililaitteet seurakuntatyössä, Hanna Kärsämä ja Aino-Elina Kilpeläinen
