”Meidän pitää keskittyä mitä suuremmassa määrin nuoren kasvun ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen” – Saaga-palkinnon saanut oululainen Mono Kuoppala korostaa, että nuorilla on aikuisten nälkä, johon tulee vastata
Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT ry:n vuoden 2026 Saaga-palkinnon saanut Kuoppala on tehnyt pitkän uran Oulun seurakuntien nuorisotyössä. Kuoppala on läsnä oleva nuorten kohtaaja ja rohkea työn kehittäjä.
Teksti Miika Manninen kuvat Miika Manninen
Poikkeuksellinen kyky nähdä, kuulla, kohdata ja tukea nuoria myös heidän vaikeissa elämäntilanteissaan.
Tällainen on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Mono Kuoppala, joka on palkittu Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT ry:n vuoden 2026 Saaga-palkinnolla.
40 vuotta nuorisotyön ammattilaisena työskennellyt Kuoppala on utelias kokeilija ja kehittäjä, jonka työ näkyy Oulussa muun muassa monipuolisessa kouluyhteistyössä, muusikkovieraiden Taustatarinaklubeissa sekä kohdennetuissa pienryhmissä, kuten Ouluun muuttaneiden lukiolaisten Muuttajat-ryhmässä ja tiiviistä arvoyhteisöistä irtaantuneiden EXL-ryhmässä.
Tärkeintä työssä on kuitenkin kohtaaminen. Kuoppala kertoo, että nuorilla on hirveän suuri aikuisen nälkä, johon on tärkeää vastata. On tärkeää kuunnella, asettaa rajoja ja kohdata.
– Sitä ei varmaan voi koskaan tehdä liikaa.
Tänä syksynä hän on aloittanut työskentelyn seksuaaliväkivaltaa kokeneiden nuorten aikuisten vertaistukiryhmässä.
– Koen olevani pienellä, mutta merkittävällä paikalla.
Hän viettää tänäkin syksynä melkein kuukauden työpäivät leireillä, joten perinteisellä ja vahvalla leirityöllä on vankka sija hänen työssään. Hänen mielestään leirityö on hyvä tapa elää todeksi sitä, mitä opettaa.
– Kirkko on täynnä pyhiä kolminaisuuksia, niin myös tällainen kuin teltta, tarina ja tuli on kova yhtälö varsinkin varhaisnuorten ja miksei myös nuorten kohdalla
Kuoppalan mukaan edellä mainittu kolminaisuus mahdollistaa sellaisia hetkiä ja kokemuksia, jotka muistetaan vielä pitkään jälkeenpäin.
Kuoppala valmistui koulusta oppimaan työn kautta ammatin
Kuoppala on oppinut ammattinsa kovimmat opit työelämässä. Hän valmistui kirkon nuorisotyönohjaajaksi Pieksämäen sisälähetysseuran opistosta vuonna 1987, mutta kokee, ettei silloin valmistunut itse asiassa mihinkään.
– Ajattelin, että jos kuvittelen olevani valmis, menetän silloin kykyni oppia uutta. En koe vieläkään olevani valmis.
Hän kertoo saaneensa työelämässä tärkeää oppia kokeneemmilta kollegoilta, oman kantapään kautta ja todella paljon nuorilta itseltään.
Onhan hän myös opiskellut. Hän koki jo uransa alkuvaiheessa, että tarvitsee lisää kasvatuksellista osaamista, joten hän suoritti avoimen yliopiston puolella kasvatustieteen perusopinnot ja cum laude -opinnot.
Tämän jälkeen hän suoritti teologisen tiedekunnan avoimessa yliopistossa uskontopedagogiikan perusopinnot. Lisäksi hän aloitti Lapin yliopistossa mediakasvatuksen opinnot, jotka jäivät kesken elämäntilanteen muutoksen myötä. Kun hän oli valmis jatkamaan opintoja, niiden rakenne oli muuttunut siten, ettei hän kokenut järkeväksi jatkaa.
Oppiminen on ollut koko uran mittainen matka. Tänä syksynä hän valmistui ratkaisukeskeiseksi kuvataideterapeutiksi.
Työn vaatimukset pakottavat päivittämään osaamista
Oman osaamisen päivittäminen on tärkeää, koska haasteet työelämässä ovat muuttuneet. Sosiaalinen media on muuttanut nuorten mediamaailmaa, samalla nuorten mielen hyvinvoinnin haasteet ovat yleistyneet.
– Eihän esimerkiksi neuromoninaisuuden piirteitä tunnistettu silloin kun itse aloitin työt. Niillä ei ollut nimiä, vaikka tyypit tunnistettiin. Eikä ehkä ollut osaamistakaan, jota olisi voinut hyödyntää.
Vaikka moni asia nuorten elämässä on muuttunut, Kuoppala ajattelee, että nuoruuteen kuuluvat edelleen samat korostukset kuin ennenkin, vaikka tavat ovat ehkä muuttuneet.
Tämä tarkoittaa, että kirkon täytyy edelleen panostaa kasvatustyöhön.
– Meidän pitää keskittyä mitä suuremmassa määrin nuoren kasvun ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen.
Hän pitää tärkeänä, että myös nuorisotyössä ollaan valmiita diakoniseen työotteeseen heidän kanssaan, jotka tarvitsevat erityistä apua ja tukea, oli kyse sitten taloudellisesta, toiminnallisesta tai psyykkisestä tuesta.
Kuoppala on huolissaan. Hänen mielestään ei tarvitse tuijottaa pitkään kristallipalloa, kun on selvästi nähtävissä, että kirkossa tullaan leikkaamaan resursseja kasvatustyöstä varsinkin, kun lasten ja nuorten ikäluokat pienenevät suhteessa ikäihmisiin.
– Toivon, ja toivon todella olevani väärässä. Lapset ja nuoret kelpaavat juhlapuheissa kirkon tärkeäksi kulmakiveksi, mutta sitten kun jaetaan resursseja, niin siinä vaiheessa helposti unohdetaan.
Kyllähän tämä vetää nöyräksi, koska olisi tosiaan ollut paljon muitakin pitkän linjan työntekijöitä koko maa täynnä. Kiitollinen ja nöyrä olo.
”Mitähän minusta tulisi isona?”
40 vuotta on ollut pitkä ja yllättävä matka. Kuoppalasta ei nimittäin pitänyt koskaan tulla kirkon nuorisotyönohjaajaa.
Hän meni Pieksämäelle pääsykokeisiin, koska hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä ”hänestä tulee isona”. Hän meni kokeisiin, koska tiesi, että siellä järjestetään psykologiset testit, joiden avulla hän voisi haarukoida, mihin hänellä todellisuudessa kannattaa suuntautua.
– Sitten sieltä tulikin kirje, että tervetuloa opiskelemaan. Ajattelin, että no ok, katsotaanpa vuosi, miltä tämä rupeaa vaikuttamaan. Tässä minä olen nyt katsellut, hän naurahtaa.
Kuoppala ei ollut ennen opintoja edes aktiivinen seurakuntanuori. Hänen äitinsä oli seurakunnassa aktiivimaallikko, joka hoiti kaikki mahdolliset diakoniapiirit, lähetyspiirit ja pyhäkoulut, joten Kuoppala sai kyllä vahvan kirkollisen kasvatuksen kotona.
– Tuohon aikaanhan ei ole ollut kirkolla on niin paljon työntekijöitä, niin se oli vähän kuin olisi ollut seurakunnan työntekijän lapsi.
Häneltä on vuosien aikana kysytty, että miksei hän lähde opiskelemaan papiksi, johon hän on vastannut, että miksi lähtisi, kun hän voi olla nuorisotyönohjaajakin.
Jokainen nuori kohdataan omana itsenään
Kuoppala on neljäs Saaga-palkinnon saanut kirkon kasvatuksen ammattilainen. KNT sai määräaikaan mennessä kahdeksan ehdotusta palkinnon saajasta.
Palkinnon valintaperusteissa korostetaan muun muassa Kuoppalan ammatillisuutta, jossa yhdistyvät lämmin kohtaaminen, vahva ammatillisuus, luovuus ja rohkea kehittämisote.
Hän kohtaa jokaisen lapsen ja nuoren aidosti omana itsenään ja luo tällä tavalla seurakunnasta turvallisen yhteisön, jossa saa kysyä, epäillä ja kuulua joukkoon ilman suorituspaineita.
Kuoppala on ollut mukana hankkeissa ja toimintamallien uudistamisessa sekä edistänyt osallisuutta, kansainvälisyyttä ja digitaalista nuorisotyötä. Hänen työnsä näkyy muun muassa kouluyhteistyössä, kohdennetuissa pienryhmissä, leiritoiminnan kehittämisessä, henkilökohtaisessa nuorten tukemisessa sekä kriisitilanteiden nuorisotyössä.
– Kyllähän tämä vetää nöyräksi, koska olisi tosiaan ollut paljon muitakin pitkän linjan työntekijöitä koko maa täynnä. Kiitollinen ja nöyrä olo.
Kuka?
Mono Kuoppala.
Syntynyt Joensuussa 1965 ja asunut lapsuutensa Heinävedellä.
Valmistui kirkon nuorisotyönohjaajaksi Pieksämäen sisälähetysseuran opistosta vuonna 1987.
Työskennellyt kirkon nuorisotyönohjaajana 40 vuotta, joista 38 vuotta Oulun seurakunnissa.
Hänellä on kaksi täysi-ikäistä lasta ja yksi lapsenlapsi.
Harrastaa neulomista, geokätköilyä, kirjojen lukemista, elokuvia, sarjoja, luonnossa liikkumista ja avovesiuintia.
Mikä on Saaga-palkinto?
Saaga-palkinto on tunnustus, joka on jaettu vuodesta 2023 alkaen Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT ry:n jäsenelle.
Palkinto voidaan jakaa yksittäiselle työntekijälle, työparille tai tiimille.
Palkinnon kriteereiden mukaan palkinnon saaja on kehittänyt itseään ammatillisesti ja on ammatistaan sekä työstään ylpeä.
Saaja on kehittänyt ja toteuttanut jonkin uuden ja toimivan tapahtuman, työmuodon tai työtavan mallin.
Saaja on osoittanut työssään ratkaisukeskeistä työotetta ajankohtaisten kristillisen kasvatustyön kysymysten parissa paikallisesti tai valtakunnallisesti.
Saaja on osoittanut valmiutta verkostoitua, kehittää työyhteisöä ja toiminut rohkeana suunnannäyttäjänä.
KNT ry:n jäsenyyden lisäksi ehdokkaan täytyy täyttää vähintään kaksi edellämainituista kriteereistä.
Palkinnon nimi Saaga tulee siitä, että tarinoilla on tärkeä merkitys kirkon kasvatustyössä. Palkinnon nimi mahdollistaa myös sen, että sen voivat kokea omakseen kirkon kasvatustyön eri työaloilla työskentelevät ammattilaiset.
