Joulu tulla jolkottaa, mutta juostaanpa ensin adventti
Joulu ja sitä edeltävät viikot voivat olla kiireisiä. Riitta Haapa-aho kehottaa lataamaan akkuja valmiiksi ja vaikka suunnittelemaan jouluajan töitä valmiiksi, jos siihen on mahdollisuus.
Teksti Riitta Haapa-aho
Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Varmasti kaikkialla Suomen Siionissa on jo katse siirretty kohti työteliäintä ajanjaksoa. Tänä vuonna on jouluviikolla melkoinen pyhien suora torstaista sunnuntaihin.
Monesti korostamme kirkossa sitä, miten paljon teemme töitä jouluna. Itselläni on eniten kokemusta työskentelystä kolmipappisessa seurakunnassa. Omassa työhistoriassani olen kokenut joulupyhät melko rentoina.
Olen onnistunut yhdistämään mukavasti työtehtävät ja oman joulunvieton. Elämääni tosin helpottaa huomattavasti, että olen aina päässyt viettämään joulupyhiä valmiisiin pöytiin. Oman kodin joulunviettoon riittää hyvin, jos jaksaa pikkujouluajaksi nostaa seimen ruokapöydälle ja sytytellä vähän adventtikynttilöitä.
Meno töissä on paljon hurjempaa joulua edeltävinä muutamina viikkoina. Adventti on juoksemista tukka putkella lasten joulukirkoista kauneimpiin joululauluihin ja eläkeläisten puurojuhlista milloin mihinkin. Välillä saa tosissaan rynnistää paikasta toiseen, jotta voi perillä puhua rauhoittumisesta, odottamisesta, hiljentymisestä ja pysähtymisestä.
Tänä vuonna adventtiajassa on ainakin se hyvä puoli, että itsenäisyyspäivä osuu sunnuntaihin. Onpa edes yksi kirkkojärjestyksen vaatima jumalanpalvelus vähemmän.
Suunnittele ehtiessäsi adventtimessut ja vaikka loppiainenkin etukäteen. Ehdit sitten kenties leipoa vähän pipareita kotonakin.
Muistathan kirkon työajaton työntekijä: mikäli olet messuvuorossa jouluaattona, joulupäivänä, uudenvuodenpäivänä tai loppiaisena, saat siitä ylimääräisen vapaapäivän. On ihan mukavaa tehdä pyhäseutuna muutaman tunnin työpäivä ja saada siitä vähän ajallista korvausta (tämänkin edun on ammattiliitto neuvotellut sinun puolestasi).
On aidosti ilo työskennellä jouluna, mutta pitkä joulupyhien putki saattaa valitettavasti aiheuttaa motivaationpuutetta. Vaikka itse menisikin innolla saarnaamaan, niin tulevatko seurakuntalaiset kuuntelemaan?
Jotakin järkeä pitäisi saada siihen, tarvitseeko jokaisessa pikkupitäjässä olla jokaisena sunnuntaina ja kirkollisena juhlapäivänä jumalanpalvelus. Tuskin missään riittää yleisöryntäystä kirkkoon varsinkaan apostoli Johanneksen päivänä tai toisena sunnuntaina joulusta.
Tietenkin kirkon yhteinen rukous on tärkeämpää kuin varsinainen osallistuvien rukoilijoiden määrä. Mutta silti säälin hieman tänäkin jouluna kaikkia yksipappisia seurakuntia.
Vieläkin enemmän koen myötätuntoa kaikkia yksikanttorisia seurakuntia kohtaan. Niitä on vielä huomattavasti enemmän kuin seurakuntia, joissa papistoa edustaa ainoastaan kirkkoherra. Kaikki kunnia siis työkollegoille yhteisen AKI-sateenvarjon alla.
Aika ennen joulua on kiireistä ja varsinaisena jouluna on paljon pyhiä. Kannattaa kuitenkin olla kaukaa viisas ja muistaa säästää voimia myös vuodenvaihteeseen. Todennäköisesti vain harva haluaa toimituksia jouluna, joten koko tammikuukin saattaa olla aikataulutettua ainakin hautajaisrintamalla.
Jos tällä hetkellä on siis vähän hiljaisempaa tai olet jopa syysloman vietossa, on aika kerätä voimia. Suunnittele ehtiessäsi adventtimessut ja vaikka loppiainenkin etukäteen. Ehdit sitten kenties leipoa vähän pipareita kotonakin.
Kirjoittaja on Pappisliiton varapuheenjohtaja.
