Kuinka rakentaa toivoa tulevaisuuteen kirkon työntekijöille
Kirkon uusi strategia haastaa seurakuntia tekemään valintoja, tarkastelemaan rakenteitaan ja vahvistamaan osallisuutta. Samalla se nostaa esiin kysymyksiä hyvästä työnantajuudesta, työntekijöiden jaksamisesta ja riittävistä resursseista.
Teksti Henri Mäki-Kahma
Kirkon strategiassa vuosille 2027-2032 ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” todetaan: ”Pyrkimyksenä on, että tässä yhteisessä strategiassa asetetut tavoitteet vaikuttavat seurakuntien ja kirkon muiden toimijoiden omissa strategioissaan asettamiin tavoitteisiin.” Otetaan siis härkää sarvista ja mietitään, mitä eväitä KNT voisi ottaa kirkon strategiasta mukaansa.
Ensiksikin on varmasti hyvä käydä läpi ammattiliittomme olemassaolon tavoite ja tarkoitus, ainakin omasta mielestäni. Edunvalvonta ja KirVESTES-neuvottelut. Niitä olen meidänkin hallinnossamme hokenut lähes väsymiseen saakka, vaikka tehdään toki paljon kaikkea muutakin. Tästä näkökulmasta strategia alkaa jo johdannon toisella sivulla hyvin vahvasti: ”Kirkon tulee olla hyvä työnantaja.” Miten tämä sitten näkyy strategian sisällössä?
Strategian tavoitteiden ensimmäisessä osassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä ihmisen tukemisesta elämän kriiseissä ja käännekohdissa. Tässä on hyvää tartuntapintaa myös kasvatukseen. Toivottavasti jatkossa huomioidaan esimerkiksi tasa-arvoiset etenemismahdollisuudet työurilla kaikissa ammattiryhmissä ja pidetään työntekijöistä huolta niin, että jokainen tulee nähdyksi ja saa vaikuttaa tasapuolisesti työoloihin eikä ainoastaan työnsä lopputulokseen.
Olemme palkansaajien edustajia ja he työnantajien edustajia, mutta yhteinen tekijä meille on kirkko.
Kolmannessa osuudessa tavoitteeksi asetetaan seuraavaa: ”Rakennamme rauhaa ja ihmisten keskinäistä luottamusta sekä vähennämme osaltamme yhteiskunnan kahtiajakautuneisuutta.” Tässä on asia, joka on ollut viime aikoina usein mieleni päällä liittyen KirVESTES-neuvotteluihin ja niiden luonteeseen. Mistä löytäisimme sen yhteisen köyden, jota vetää Kirkon työmarkkinalaitoksen kanssa? Olemme palkansaajien edustajia ja he työnantajien edustajia, mutta yhteinen tekijä meille on kirkko. Miten voisimme yhdessä löytää kohtaamisen foorumeita, joissa ratkoisimme asioita yhdessä ja saisimme palkansaajille tarvittavan tuen sekä resurssit työn tekemiseen ja myös yksityiselämään ilman, että työnantajien toimintaedellytykset tai kirkossa tehtävän työn sisältö kärsivät?
Kohdassa neljä todetaan näin: ”Työntekijöiden tehtävä painottuu yhä vahvemmin kutsumiseen, rohkaisemiseen, varustamiseen ja seurakuntalaisten toimijuuden mahdollistamiseen. Onnistuminen edellyttää, että resurssit, talous, työnjako ja rakenteet tukevat kohtaamista, osallisuutta ja kirkon perustehtävää.” Tämä on asia, joka tulee selkeästi haastamaan työntekijöitä. Seuraava otsikko antaa tähän ainakin osittaisen ratkaisun todetessaan: ”Valinnat edellyttävät myös poisvalintoja.”
Edunvalvonnallisesti tässä on hyvää tartuntapintaa. Haasteena monessa seurakunnassa on varmasti se, että vanhan päälle rakennetaan uutta ilman, että aiempia tehtäviä tai toimintatapoja karsitaan. Aina pitäisi olla jotain lisää. Tässä on varmasti myös työntekijöillä peiliin katsomisen paikka, mutta edunvalvonnallisesti vastaan tulee välillä tilanteita, joissa työnantajalla on epärealistisia tavoitteita suhteessa käytettävissä oleviin työntekijäresursseihin. Toivottavasti strategia vaikuttaa tähän toimintatapaan. Samalla se antaa meille hyvää edunvalvonnallista pohjaa, jotta voimme säilyttää työssämme kohtuullisuuden.
Nuoriso- ja varhaisnuorisotyöllä on aina ollut vahva ennaltaehkäisevä ote.
Diakonisen viran uudistus
Edunvalvonnallisten ja KirVESTES-ulottuvuuksien lisäksi strategia näyttäytyi hyvin positiivisena suhteessa diakonisen viran uudistukseen. Strategia tunnistaa entistä paremmin kasvatustyön karitatiivisen ulottuvuuden. Nuoriso- ja varhaisnuorisotyöllä on aina ollut vahva ennaltaehkäisevä ote. Esimerkiksi kokoava toiminta sekä leiri- ja retkityö ovat tarjonneet päihteettömän, väkivallattoman ja muutenkin turvallisen ympäristön. Evankeliumin armon ja lohdun lisäksi ne ovat tarjonneet yhteisön myös niille, joilla asiat ovat elämässä hyvin.
Lapsiperheköyhyydessä eläville kokoava toiminta ja leiri- sekä retkityö tarjoaa edellisen lisäksi harrastuksen ja koulussa puhuttavaa, että minäkin olin lomalla reissussa… eli osallisuuden tunnetta niihin kaikkein kipeimpiin kohtiin elämässä.
Kirkon uusi strategia tarjoaa paljon uusia mahdollisuuksia kirkon työn sisältöjen kehittämiseen, ja siinä se mielestäni onnistuu hyvin. Sen sijaan työntekijän roolia seurakunnan toiminnassa nostetaan esiin melko vähän, vaikka sen olisi hyvä näkyä hieman vahvemmin. Tehdään seurakuntalaisten ja muiden tavoittamiemme ihmisten lisäksi näkyviksi myös työntekijät. Meillä on ympäri Suomen paljon sydämellään kirkon hyväksi työtä tekeviä ihmisiä. Pidetään huolta siitä, ettei heistäkään kukaan jää yksin!
Kirjoittaja on Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
