Koiria, kissoja ja yksi kuttukin – Sastamalan seudun lemmikkikirkoissa ei kirkkovierasta karvoihin katsota
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja.
Teksti Eliisa Ala-Kuusisto kuvat Eliisa Ala-Kuusisto
Anu Jokinen-Lundén tunnetaan Sastamalan seudulla idearikkaana erilaisten teemamessujen pappina. Hän on toiminut 12 vuotta Sastamalan seurakunnassa Karkun ja Kiikoisten kappelien pappina.
− Nautin ideoinnista, uusista kokeiluista ja haluan, että kynnys tulla kirkkoon olisi mahdollisimman matala. Mieluummin kirkko olisi kynnyksetön. Olen tehnyt papin työtä ehkä hieman eri lailla kuin pappina aina olleet, aiemmin opettajana työskennellyt Jokinen-Lundén kertoo.
Muutama vuosi sitten kaksi koiranomistajaa Karkun alueelta kysyi häneltä, voisiko jumalanpalveluksen pitää niin, että koirakin saa tulla mukaan. Siitä lähti idea pitää lemmikkikirkko eli koirien kirkonmenot Salokunnan kirkon pihassa. Ensi heinäkuussa lemmikkikirkko järjestetään neljännen kerran.
Lemmikit huomioidaan messuissa hyvin
Lemmikkikirkkoon saa tulla lemmikin kanssa tai ilman. Jokinen-Lundén kertoo, että hän tekee kirkonmenot yhteistyössä paikallisen lemmikkielintarvikekaupan kanssa.
− Mukana on ollut koiria, kissoja ja yksi kuttukin. Kun messussa ihmiset saavat ehtoollisen, niin messuavustaja kulkee ehtoollisenjakajien mukana ja kysyy lemmikin omistajalta, että saako hän antaa lemmikillekin herkkua.
Jokinen-Lundén kertoo, että kauppa lahjoittaa lemmikeille esimerkiksi kuivattua sydäntä. Lemmikkien omistajat ovat haltioissaan, kun lemmikit huomioidaan hyvin.
− Messun jälkeen kirkkoväki on pyytänyt, että kirkko olisi seuraavanakin kesänä. Kysyn heiltä, että tuletteko sitten paikalle ja he vastaavat, että tulevat. Näin he jopa sitoutuvat seurakunnan toimintaan.
Kirkkovieraita lemmikkikirkkoon tulee naapurikaupungeistakin. Jokinen-Lundén toteaa, että kesällä ei haittaa, vaikka alttaripöytä on hieman vinossa tai tuuli vie paperit. Hän muistuttaa, että kirkkohetki on lyhyt, virret ovat tuttuja ja kesäisiä, ja kirkkokahvit juodaan lopuksi.
− Tunnetusti lemmikkien omistajilla on paljon yhteistä jaettavaa.
Eläimet tervehtivät tullessaan toisiaan äänekkäästi. Koirat nuuskivat ja haukkuvat. Kissat pysyvät kantokopissaan. Kuttu nousee kivelle ja tarkkailee tilannetta.
Jokinen-Lundén kertoo, että kun messu alkaa, ja lemmikin omistaja rauhoittuu istumaan, lemmikki tulee siihen viereen, saa vesikupin ja pistää pitkälleen omistajansa viereen.
Hän tekee messuyhteistyötä maataloustuottajien, metsästysseuran, eläkeliittojen, partiolaisten, omaishoitajien ja maatalousnaisten kanssa.
Erikoismessut tuovat kirkkoon enemmän väkeä
Jokinen-Lundén pursuaa intoa ja ideoita. Hän on erikoistunut teemakirkkoihin. Lemmikkikirkkojen lisäksi hän on pitänyt muun muassa tango-, iskelmä- ja rokkikirkkoja, adventtina tulikirkkoja ja juhannuksena mittumaarin messuja.
− Kahtena keväänä on pidetty puurokirkko, jossa ennen messua on syöty puuro. Kyläläiset ovat tuoneet puurolisukkeet eli voin, hillon ja maidon lahjoituksena. Kyllä on kirkkoon tulijoille puuro maistunut, Jokinen-Lundén iloitsee.
Messuja pidetään yhdessä eri ryhmien ja yhdistysten kanssa. Hän tekee messuyhteistyötä maataloustuottajien, metsästysseuran, eläkeliittojen, partiolaisten, omaishoitajien ja maatalousnaisten kanssa. Näin saadaan useita messuavustajia ja ryhmien muitakin jäseniä kirkkoon.
Teemamessuihin ja erikoismessuihin tulee enemmän väkeä kuin niin sanottuun normisunnuntaimessuun. Jokinen-Lundén toivoo, että ne voisivat muuttaa ihmisten yleistä ajattelua kirkosta ja jumalanpalveluksesta.
Teemakirkossa on mieletön fiilis, kun satoja ihmisiä rukoilee yhdessä Isä meidän.
Yhteisöllisyys syntyy yhdessä tekemällä
Teemakirkoista tuleekin pääasiassa myönteistä ja hyvää palautetta.
− Ihmiset nimenomaan kysyvät, koska minulla taas olisi jotakin uutta ja erilaista. Vastaan heille, että sitä on jokaisessa jumalanpalveluksessa! Jumalan armoa on tarjolla!
− Teemakirkossa on mieletön fiilis, kun satoja ihmisiä rukoilee yhdessä Isä meidän. En minä kysy, millä motiivilla he ovat kirkkoon tulleet. Siinä ollaan kaikki yhdessä Jumalan kasvojen edessä.
Jokinen-Lundén kokee, että vapaaehtoisten saaminen erikoismessuihin on helpompaa kuin niin sanottuun tavalliseen sunnuntain kymppimessuun ja iloitsee yhteisöllisyydestä, joka syntyy yhdessä tekemisestä.
− Olen vähän kuin kulttuurintuottaja, Jokinen-Lundén toteaa ja haluaa toteuttaa jatkossakin ideoitaan ja kuunnella seurakuntalaisten toiveita.
Sunnuntaina 19.7.2026 Lemmikkikirkko Salokunnan kirkon pihalla klo 13..
