Jobin toimitus esittäytyy: Lentoasemapappi Hanna Similä haluaa ottaa erilaisia ilmiöitä haltuun ja tehdä niistä käsitettäviä
Lähes koko työuransa erilaisia yhteisöjä palvellut Similä kokee, että maailman selittäminen pala kerrallaan on tärkeää ajassa, joka tuntuu kaaottiselta ja liukkaalta kuin saippua.
Teksti Hanna Similä kuva JAni Karlsson
Olen pappi ja palvelen virkatyökseni taivaallisen matkustamohenkilökunnan kapteenina eli lentoasemapappina Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
Pappeuteni tuli kesällä täysi-ikäiseksi. Lähes koko pappisurani olen palvellut erilaisia yhteisöjä ensin oppilaitospappina Laurea- ja Metropolia-ammattikorkeakouluissa, sitten Taideyliopistossa ja nyt lentoasemalla.
Olen rakastanut toimia arkikirkon alttarin pappina. Koen, että näissä tehtävissä ”ei niin perinteinen” taustani tulee parhaiten käyttöön.
Mutta mikä sai minut hakeutumaan Jobin toimitukseen?
Kirjoittaminen on minulle tapa lievittää loputonta kiinnostustani erilaisia ilmiöitä ja ihmisten tarinoita kohtaan. Olen myös työnohjaaja ja palvellut suurimman osan urastani erilaisissa työyhteisöissä. Erityisesti työelämän erilaiset ilmiöt ovat kiinnostaneet minua.
Koen toimittajana onnistumisen tunteita, jos joku on löytänyt jutuistani oivalluksen tai ideansiemenen, joka lähtee hänen omassa työtodellisuudessaan tuottamaan hedelmää.
Itse selektiivipappina haluan tuoda valokeilaan sellaista kirkon työtä, joka tapahtuu jostakin kummallisesta keskiöstä katsottuna erilaisilla reunamilla eli minun näkökulmastani kuitenkin kovassa ytimessä.
Kahlasin juttuhistoriaani läpi ja huomasin, että myös erilainen kansainvälisillä kentillä ja ulkosuomalaisten parissa tehty työ on saanut minut tarttumaan kynään. Ajattelen, että meillä on Suomen kirkollisessa kontekstissa paljon opittavaa siitä, miten seurakunnat ulkomailla toimivat.
Esimerkiksi vapaaehtoisuus on ulkomailla aivan erilaisessa roolissa kuin täällä kotomaassa. Koen toimittajana onnistumisen tunteita, jos joku on löytänyt jutuistani oivalluksen tai ideansiemenen, joka lähtee hänen omassa työtodellisuudessaan tuottamaan hedelmää.
Olemme kuitenkin historialtamme ja syvimmältä olemukseltamme ammattilehti, jonka tehtävänä on käydä työelämän dialogia.
Haastatteluissa ja henkilöjutuissa rakastan sitä, että opin aina uutta ja saan sukeltaa jonkun toisen ihmisen maailmaan.
Kirjoittaminen on minulle tapa yrittää ottaa haltuun jokin ilmiö ja tehdä siitä jollakin tapaa käsitettävä. Ehkä se tuntuu tärkeältä tämän hetken maailmassa, joka näyttäytyy juuri nyt monin tavoin kaoottisena ja tuntuu kuin liukkaalta saippuanpalalta, josta on mahdotonta saada otetta.
Selättämällä ilmiön kerrallaan hallinnantunne kasvaa. Toivottavasti myös lukijoilla. Haastatteluissa ja henkilöjutuissa rakastan sitä, että opin aina uutta ja saan sukeltaa jonkun toisen ihmisen maailmaan ja oppia hänen tavastaan katsoa asioita.
Toivon, että saan säilyttää tämän uteliaan otteen elämään ja kaikkeen ihmeelliseen, jota se meille tarjoilee, vielä pitkään.