Kirkkomuusikit kantavat seurakuntaelämästä isoa vastuuta, mutta heidän äänensä kuuluu yhä harvemmin päätöksenteossa. Käynnissä olevat henkilöstövähennykset ja uuden kirkon strategian valmistelu ilman musiikin asiantuntijoita herättävät kysymyksiä alan tulevaisuudesta. Onko kirkolla todella varaa unohtaa yksi sen vaikuttavimmista työmuodoista?
Kirjoittajan mukaan papin voimavara on, että hän on yhtä aikaa instituution henkilöitymä, mutta samalla inhimillinen ihminen.
Kirjoittajan mukaan valtaosa kirkon kasvatuksen ammattilaisista haluaa päästä osaksi diakonaattia.
Kirkolta odotetaan arvojohtajuutta, mutta vaikuttaminen yhteiskunnassa koetaan usein riskialttiiksi. Silti juuri tässä piilee kirkon ydintehtävä: puolustaa ihmisarvoa ja heikoimpia. Vaikeneminen ei ole neutraalia – se on kannanotto, ja siksi kirkon on rohjettava puhua.
Liittojen edunvalvonta on jatkuvaa vuoropuhelua työnantajien kanssa sekä jäsenten tukemista. Oikeudenmukaisen työelämän rakentaminen tänään ja tulevaisuudessa vaatii resursseja, mutta vielä enemmän kirpaisisi edunvalvonnan loppuminen.
Kirkko voi visioida matalan kynnyksen toimintaa, pohtia julkisuuskuvaa tai perustaa työryhmiä, mutta on lopulta työntekijöistä kiinni olemmeko palveluorganisaatio vai osana ihmisten arkea.
Neuvostoliittolaisista puheenparsista Instagramin kiertoilmaisuihin, valtaapitävillä on intressi hallita tapaamme käyttää kieltä. Ei ole lainkaan yhdentekevää miten työmarkkinajärjestönä tai työntekijöinä puhumme asioista
Hur vi lägger upp undervisningen, hur lägren genomförs och när konfirmanderna lär känna sin församling varierar stort. Skriftskolan ser olika ut i olika församlingar, även om vi alla utgår från samma riktlinjer. Ann-Mari Karlsson reflekterar vad som fungerar bäst för både ungdomarna och dem som leder dem.
Iskikö toimitusten suma voi kesken suuren kuoroprojektin. Entä tarvitsevatko kaikki työalat kanttoria samalla viikolla? Innostava ja monipuolinenkin työ kuormittaa. Hyvin suunniteltu työ jättää aikaa harjoittelulle ja uuden luomiselle.
Siinä missä yhdet työn osa-alueet ovat iän karttumisen myötä tuntuneet raskaammilta, on toisista löytynyt uusia ulottuvuuksia. Vaihtelevat haasteet, sitoutunut työnantaja sekä uran mittaan laajentunut näkökulma työalaan ovat luoneet paljon puhuttua pitovoimaa.
Kun Helsingin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867, sen tavoitteena oli paitsi sairaanhoito myös hengellinen tuki potilaille. Sielunhoito oli osa diakonissojen työtä.
Leirityön kasvava kuormittavuus ja jatkuva tavoitettavana oleminen kuormittavat hengellisessä työssä. Kun kirkossa kehitetään henkilöstön pito- ja vetovoimaa, pitää henkilöstön tarpeet ottaa vakavasti.
Kukkaruukku pöydänkulmalla ei yksin riitä työhyvinvoinnin tukemiseen, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä!
Tuhkakeskiviikon rituaaliselfie naurattaa. Samalla voi nähdä kristityt yhteisessä joukossa katsomassa samaan suuntaan.
Kiire, työmäärä, työssäjaksaminen, lakkautettavat virat. Ilot kollegoista, työn merkityksestä, kuoroista ja etuoikeudesta tehdä musiikkia työkseen. Vaasan kanttoripäivillä oivalsin, että on yhä tärkeämpää kysyä mitä kuuluu ja antaa itsellään aikaa kuulla vastaus.
Samalla kun kansallista yksinäisyyden vastaista toimintaohjelmaa esitellään, huolettavat sosiaaliturvaan ja kansalaisjärjestöjen rahoitukseen tehdyt leikkaukset diakoniatyötä tekeviä. Voitaisiinko järjestää luento, jonka aikana päättäjät kuuntelevat ja me päivittäin yksinäisyyttä työssämme kohtaavat kerromme, miten heidän päätöksensä vievät ihmisiä erilleen toisistaan.
Kutsut ovat kuljettaneet äänentoiston parista autoalalle, lastensuojeluun ja takaisin kirkon työhön. Moneen kutsuun on vastattu ja monta on jäänyt väliin. Kutsu toi myös KNT:n puheenjohtajaksi. Mihin seuraava kutsu kuljettaa?
JUKOn periaate sopimusneuvotteluissa on edetä aina neuvotellen ja sopien. Vastaan saattaa kuitenkin tulla tilanne, jossa sopimukseen ei ole mahdollista päästä neuvottelemalla. Silloin tarvitaan liittojen ja niiden jäsenten joukkovoimaa, pohtii järjestöpäällikkö Minna Holm kolumnissaan.
Toiveiden kirjaaminen tuntuu lohdulliselta ajassa, jossa maailma näyttäytyy varsin kaoottisena ja hallitsemattomana paikkana. Toiveiden toteutuminen ei ole pelkästään minusta kiinni, mutta voin osaltani edistää niiden toteutumista valinnoillani, toiminnallani ja käytökselläni.
Vi närmar oss igen den tiden på året då det är dags att se tillbaka på det gångna året. För mig betyder det att när detta år är slut är också min period i KNT:s styrelse över efter många år konstaterar Ann-Mari Karlsson.
Hengellinen musiikki on ollut vuosisatojen ajan osa suomalaista kulttuuriperintöä. Kun koulut luopuvat hengellisestä musiikista, kuka opettaa seuraaville sukupolville virret ja hengelliset laulut, pohtii Maiju Helin kolumnissaan.
Vastaukset osoittivat, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen jakaa mielipiteitä kanttoreiden keskuudessa, kirjoittaa Minna Raassina kolumnissaan.
Kipinä urkujen ääreltä syttyi nuoruudessa ja kantaa yhä – laulun, soiton ja kuorojohtamisen ilo täyttää kanttori Jukka Hassisen elämän.
Isänpäivää vietetään sunnuntaina, ja monissa seurakunnissa se näkyy perhemessujen muodossa. Mutta kenelle isänpäivän jumalanpalvelus on suunnattu – heille, jotka juhlivat, vai niille, joille päivä herättää kipua? Kirkon tehtävä voisi olla tarjota turvapaikka molemmille, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Neljä vuotta KNT ry:n puheenjohtajana toiminut Anna Kärri pohtii taakse jäävää johtajakauttaan ennen uuden puheenjohtajan valintaa.
Alttari ja innostus liturgiaan eivät saisi viedä saarnalle kuuluvaa asemaa, pohtii piispa Eero Huovinen ja toivoo, että saarnat olisivat ytimekkäitä ja eläviä.
Diakoniatyöntekijöiden Liitto vaatii kirkolta konkreettisia päätöksiä diakonian viran uudistamisesta vuosikymmeniä kestäneen keskustelun jälkeen. Liiton mukaan uudistus on välttämätön kirkon tulevaisuuden kannalta, ja sen avulla voitaisiin selkeyttää diakonian viran asema sekä vahvistaa viran hengellistä tehtävää seurakuntatyössä.
Så har hösten igen kommit så långt att det är dags att fira kyrkans ungdomsarbetets dag. Dagen firas den 17.10. och då uppmanar jag dig att färga din sociala media i blått, säger ungdomsarbetsledare Ann-Mari Karlsson.
Hiljattain osallistuin rekrytointiin, joka oli kauttaaltaan hyvin hoidettu. Jopa siinä määrin, että kerron asiasta nyt hyvillä mielin, vaikka en tullutkaan valituksi. Rekrytointeihin liittyvillä käytänteillä on väliä – erityisesti heille, jotka eivät tulleet valituiksi.
Vaikka vanhat sanonnat kehottavat vaatimattomuuteen, on tärkeää osata arvostaa omaa ammattitaitoaan ja kertoa siitä avoimesti. Kinnulan kanttorina työskentelevä Martti Hertteli pohtii kolumnissaan kanttorin työn monipuolisuutta.
Ihmisarvoinen työ tarkoittaa sosiaalisesti kestävää työelämää. Sen perustana ovat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn määrittämät työelämän perusoikeudet ja elämiseen riittävä palkka. Ihmisarvoinen työ voi kukoistaa vain rauhan ja demokratian oloissa.
Valtion budjettileikkuri viuhuu sokkona sinne tänne, ja diakoniatyön tarve on suurempi kuin koskaan. Kuitenkin samaan aikaan kirkko vähentää asiantuntijavoimiaan. Kuka auttaa auttajia, pohtii Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
Iän myötä tilinteko omasta elämästä tulee aina vain lähemmäs, miettii 80-vuotias piispa Eero Huovinen.
Hyvin laadittu työpaikkailmoitus on työnantajan käyntikortti, joka voi ratkaista sen, hakeeko osaaja paikkaa vai ei, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Kirkko on monelle tärkeä osa elämän suuria juhlahetkiä, mutta riittävätkö seurakuntien resurssit tukemaan näitä ainutlaatuisia hetkiä? Työntekijöiden arkea kuormittavat monet haasteet, ja ensi vuoden suunnittelussa on syytä miettiä, miten turvata tarvittavat resurssit, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Valitettavasti ei. Jokainen rippikoululeiriin liittyvä negatiivinen uutinen on liikaa ja merkitsee epäonnistumista. Ne herättävät kysymyksen: miten tämä on mahdollista? KNT:n toiminnanjohtaja Arja Lusa käsittelee tapahtunutta kirjoituksessaan, tarkastellen sitä pitkäaikaisen kehityksen näkökulmasta.
Rippikoulut ovat olleet tänä kesänä valitettavan paljon esillä epämiellyttävien tapahtumien vuoksi. Tilanteet ovat olleet niin vakavia, että työntekijöitä on jouduttu poistamaan leireiltä. Mistä tämä johtuu ja miten voimme varmistaa, että rippikoulu on turvallinen paikka nuorille, pohtii Anna Kärri kolumnissaan.
Valtiovarainministeriön esittämä 20 miljoonan euron leikkaus evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoitukseen herättää kysymyksiä hautaustoimen rahoituksen oikeudenmukaisuudesta. Leikkaukset vaarantavat kirkon lakisääteisten tehtävien hoidon ja voivat johtaa siihen, että kirkon jäsenet joutuvat kantamaan suuremman osuuden hautauskuluista kuin kirkkoon kuulumattomat, kirjoittaa AKI-liittojen toiminnanjohtaja Jussi Junni.
Heinäkuu mielletään lomakuukaudeksi. Suomi on ”kiinni” ja matkailijat täyttävät suositut kohteet. Toki sesonkiajalla myös hyvin työllistävä vaikutuksensa siellä, missä ihmisiä liikkuu.
Opintoihin kuuluva työharjoittelujakso on seurakunnille erinomainen mahdollisuus osoittaa, miten loistava työyhteisö se voi olla. Tätä tilaisuutta ei tule ohittaa, jotta saamme tulevaisuudessakin työntekijöitä kirkkoon, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Juhannuksena töissä, ei kai kirkon työntekijä muuta kaipaisikaan – vai miten se meneekään, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Yhteistyön ja yhdessä tekemisen mahdollisuudet ovat olleet ajatuksissani viime kuukausien ajan. Nykyisin, kun elämme muuttuvissa ja epävarmoissa oloissa, yhteistyön merkitys on entistäkin tärkeämpää, kirjoittaa Anna Kärri.
Skolavslutningen närmar sig med stormsteg och med det också lägersäsongen i församlingarna skriver Ann-Mari Karlsson.
Pienen seurakunnan selviäminen yksin käy vuosi vuodelta hankalammaksi. Mitä seurakuntien yhdistyminen voi tarkoittaa työlle, pohtii Martti Hertteli kolumnissaan.
Yhdessä nauraminen on kevyttä ja ihanaa, ja tervettä eskapismia kriisiytyneestä maailmasta, kirjoittaa Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoni Lauri Nurmi, 58, toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja osallistui arktisen vaelluksen retkikuntaan tämän vuoden maalis-huhtikuun taitteessa Huippuvuorilla Norjassa.
”Sä oot pärjännyt hyvin ja toi sun työ on niin tärkeää. Totta kai sä saat jatkaa siinä!” todettiin minulle jälleen kerran muutama päivä sitten, kun pohdin ääneen määräaikaisen työsuhteeni tulevaisuutta.
Seurakuntatyön ja sairaalamaailman välillä on hämmästyttävä yhteneväisyys, molemmissa ympäristöissä koetaan vahvaa hierarkiaa ja etenemismahdollisuuksien puutetta, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.