Hengellinen musiikki on ollut vuosisatojen ajan osa suomalaista kulttuuriperintöä. Kun koulut luopuvat hengellisestä musiikista, kuka opettaa seuraaville sukupolville virret ja hengelliset laulut, pohtii Maiju Helin kolumnissaan.
Vastaukset osoittivat, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen jakaa mielipiteitä kanttoreiden keskuudessa, kirjoittaa Minna Raassina kolumnissaan.
Kipinä urkujen ääreltä syttyi nuoruudessa ja kantaa yhä – laulun, soiton ja kuorojohtamisen ilo täyttää kanttori Jukka Hassisen elämän.
Isänpäivää vietetään sunnuntaina, ja monissa seurakunnissa se näkyy perhemessujen muodossa. Mutta kenelle isänpäivän jumalanpalvelus on suunnattu – heille, jotka juhlivat, vai niille, joille päivä herättää kipua? Kirkon tehtävä voisi olla tarjota turvapaikka molemmille, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Neljä vuotta KNT ry:n puheenjohtajana toiminut Anna Kärri pohtii taakse jäävää johtajakauttaan ennen uuden puheenjohtajan valintaa.
Alttari ja innostus liturgiaan eivät saisi viedä saarnalle kuuluvaa asemaa, pohtii piispa Eero Huovinen ja toivoo, että saarnat olisivat ytimekkäitä ja eläviä.
Diakoniatyöntekijöiden Liitto vaatii kirkolta konkreettisia päätöksiä diakonian viran uudistamisesta vuosikymmeniä kestäneen keskustelun jälkeen. Liiton mukaan uudistus on välttämätön kirkon tulevaisuuden kannalta, ja sen avulla voitaisiin selkeyttää diakonian viran asema sekä vahvistaa viran hengellistä tehtävää seurakuntatyössä.
Så har hösten igen kommit så långt att det är dags att fira kyrkans ungdomsarbetets dag. Dagen firas den 17.10. och då uppmanar jag dig att färga din sociala media i blått, säger ungdomsarbetsledare Ann-Mari Karlsson.
Hiljattain osallistuin rekrytointiin, joka oli kauttaaltaan hyvin hoidettu. Jopa siinä määrin, että kerron asiasta nyt hyvillä mielin, vaikka en tullutkaan valituksi. Rekrytointeihin liittyvillä käytänteillä on väliä – erityisesti heille, jotka eivät tulleet valituiksi.
Vaikka vanhat sanonnat kehottavat vaatimattomuuteen, on tärkeää osata arvostaa omaa ammattitaitoaan ja kertoa siitä avoimesti. Kinnulan kanttorina työskentelevä Martti Hertteli pohtii kolumnissaan kanttorin työn monipuolisuutta.
Ihmisarvoinen työ tarkoittaa sosiaalisesti kestävää työelämää. Sen perustana ovat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn määrittämät työelämän perusoikeudet ja elämiseen riittävä palkka. Ihmisarvoinen työ voi kukoistaa vain rauhan ja demokratian oloissa.
Valtion budjettileikkuri viuhuu sokkona sinne tänne, ja diakoniatyön tarve on suurempi kuin koskaan. Kuitenkin samaan aikaan kirkko vähentää asiantuntijavoimiaan. Kuka auttaa auttajia, pohtii Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
Iän myötä tilinteko omasta elämästä tulee aina vain lähemmäs, miettii 80-vuotias piispa Eero Huovinen.
Hyvin laadittu työpaikkailmoitus on työnantajan käyntikortti, joka voi ratkaista sen, hakeeko osaaja paikkaa vai ei, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Kirkko on monelle tärkeä osa elämän suuria juhlahetkiä, mutta riittävätkö seurakuntien resurssit tukemaan näitä ainutlaatuisia hetkiä? Työntekijöiden arkea kuormittavat monet haasteet, ja ensi vuoden suunnittelussa on syytä miettiä, miten turvata tarvittavat resurssit, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Valitettavasti ei. Jokainen rippikoululeiriin liittyvä negatiivinen uutinen on liikaa ja merkitsee epäonnistumista. Ne herättävät kysymyksen: miten tämä on mahdollista? KNT:n toiminnanjohtaja Arja Lusa käsittelee tapahtunutta kirjoituksessaan, tarkastellen sitä pitkäaikaisen kehityksen näkökulmasta.
Rippikoulut ovat olleet tänä kesänä valitettavan paljon esillä epämiellyttävien tapahtumien vuoksi. Tilanteet ovat olleet niin vakavia, että työntekijöitä on jouduttu poistamaan leireiltä. Mistä tämä johtuu ja miten voimme varmistaa, että rippikoulu on turvallinen paikka nuorille, pohtii Anna Kärri kolumnissaan.
Valtiovarainministeriön esittämä 20 miljoonan euron leikkaus evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoitukseen herättää kysymyksiä hautaustoimen rahoituksen oikeudenmukaisuudesta. Leikkaukset vaarantavat kirkon lakisääteisten tehtävien hoidon ja voivat johtaa siihen, että kirkon jäsenet joutuvat kantamaan suuremman osuuden hautauskuluista kuin kirkkoon kuulumattomat, kirjoittaa AKI-liittojen toiminnanjohtaja Jussi Junni.
Heinäkuu mielletään lomakuukaudeksi. Suomi on ”kiinni” ja matkailijat täyttävät suositut kohteet. Toki sesonkiajalla myös hyvin työllistävä vaikutuksensa siellä, missä ihmisiä liikkuu.
Opintoihin kuuluva työharjoittelujakso on seurakunnille erinomainen mahdollisuus osoittaa, miten loistava työyhteisö se voi olla. Tätä tilaisuutta ei tule ohittaa, jotta saamme tulevaisuudessakin työntekijöitä kirkkoon, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Juhannuksena töissä, ei kai kirkon työntekijä muuta kaipaisikaan – vai miten se meneekään, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Yhteistyön ja yhdessä tekemisen mahdollisuudet ovat olleet ajatuksissani viime kuukausien ajan. Nykyisin, kun elämme muuttuvissa ja epävarmoissa oloissa, yhteistyön merkitys on entistäkin tärkeämpää, kirjoittaa Anna Kärri.
Skolavslutningen närmar sig med stormsteg och med det också lägersäsongen i församlingarna skriver Ann-Mari Karlsson.
Pienen seurakunnan selviäminen yksin käy vuosi vuodelta hankalammaksi. Mitä seurakuntien yhdistyminen voi tarkoittaa työlle, pohtii Martti Hertteli kolumnissaan.
Yhdessä nauraminen on kevyttä ja ihanaa, ja tervettä eskapismia kriisiytyneestä maailmasta, kirjoittaa Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoni Lauri Nurmi, 58, toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja osallistui arktisen vaelluksen retkikuntaan tämän vuoden maalis-huhtikuun taitteessa Huippuvuorilla Norjassa.
”Sä oot pärjännyt hyvin ja toi sun työ on niin tärkeää. Totta kai sä saat jatkaa siinä!” todettiin minulle jälleen kerran muutama päivä sitten, kun pohdin ääneen määräaikaisen työsuhteeni tulevaisuutta.
Seurakuntatyön ja sairaalamaailman välillä on hämmästyttävä yhteneväisyys, molemmissa ympäristöissä koetaan vahvaa hierarkiaa ja etenemismahdollisuuksien puutetta, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Vievätkö voittajat kaiken ja jäävätkö heikoimmassa asemassa olevat nuolemaan näppejään? Päteekö tämä myös kirkossa, pohtii Esko M. Laine arvioidessaan Kari Hotakaisen näytelmää Ihmisiksi.
Sote-alan järjestössä työskentelevä teologian maisteri Torsti Henttinen pohtii kirjoituksessaan, miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen tehtävät leikkaukset vaikuttavat toimintaan.
Toivo kantaa siihen hetkeen asti, jossa kärsimystä ei enää ole, kirjoittaa arkkipiispa Tapio Luoma pääsiäistervehdyksessään.
Hos oss i vår församling är det just nu som intensivast i de sista förberedelserna inför påsken. Det är säkert på samma sätt i de flesta församlingarna, skriver Ann-Mari Karlsson.
Paavali kehottaa meitä kantamaan toistemme taakkoja, mutta entä jos laajentaisimme tämän koskemaan myös iloisten taakkojen kantamista, pohtii Elefteria Apostolidou kirjoituksessaan.
Arjen kohtaamisten kautta on avautunut näkymä siitä, miten sekä lapset että aikuiset voivat löytää paikkansa kirkossa, pohtii Martti Hertteli kolumnissaan.
AKIn toiminnanjohtaja Jussi Junni arvioi, millaisia vaikutuksia uudistuksella olisi kirkon henkilöstöön.
Työmarkkinajärjestöjen näkövinkkelistä kuluva hallituskausi poikkeaa useimmista edeltäjistään. Monet hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset ovat herättäneet vastustusta laajassa joukossa kansalaisia.
Henrik Renqvist oli vaaralliseksi koettu rukouksen mies, joka tuomittiin kuudeksi vuodeksi sisäiseen karkotukseen. Miksi häntä pidettiin niin pelottavana?
Vaikka strategia puhuu monista tärkeistä teemoista, sen ytimessä piilee näky, jota ei jostain syystä sanota ääneen.
Sanelupolitiikan vuoksi tarpeellistenkin uudistusten tekeminen voi aiheuttaa epävakautta työmarkkinoille.
Omaa resilienssiäni vahvistava voima piilee tavassani ottaa vastaan elämän haasteita pieninä palasina. Tämä lähestymistapa on opettanut minulle, miten voimme kasvaa ja selviytyä kuormittavista tilanteista askel kerrallaan.
Kirkolliskokous käyttää merkittävää päätösvaltaa myös kirkon työntekijöitä koskevissa asioissa.
Virkavapaalla työntekijöiden panos on avautunut erityisellä tavalla, kun seurakunta on ollut enemmän yhteisö kuin työpaikka.
Kaikessa karuudessaan se on lause, jonka olen itse joskus sanonut ja jota minulle on huokailtu.
Tammikuun 17. päivä 2024 jää historiaan merkittävänä päivänä. Kolme ammattiliittoa ovat yhdistäneet voimansa luodakseen jotain ainutlaatuista: Jobi-verkkolehden. Nyt verkkolehti avautuu yleisön saataville.
Meillä jokaisella on ollut oma polkumme kirkolliseen koulutukseen, ja sitä kautta työelämään. Meistä tuli erästä suomalaista muusikkoa mukaillen kanttoreita, virkamiehiä, diakoneja, nuorisotyönohjaajia, pappeja, urkureita, diakonissoja, teologeja, kasvatuksen, diakonian, teologian ja kirkkomusiikin asiantuntijoita.
Suomi on toiminut aina parhaiten yhdessä. Yhdessä myös löydämme parhaat keinot, joilla luomme kestävää talouskasvua ja entistä parempaa työllisyyttä. Voisinpa kirjoittaa, että tässä hengessä Suomessa ollaan nyt haasteita ratkomassa.
Jobi on lainasana englannista. Kielitieteilijöiden mukaan se esiintyy muodossa jobbe ensimmäisen kerran kirjallisessa lähteessä vuonna 1557. Sana tarkoitti alun perin työn osaa, työtehtävää tai urakkaa.